The end

Näkymä kämpän ikkunasta

Huhtikuun lopussa lähdin pienien kommervenkkien jälkeen reissuun ja nyt kesäkuun lopussa on aika palata kotiin. Just kävin saattelemassa Sarin kentälle kun se palaa Suomeen New Yorkin kautta mihin jää viettämään päivän ennen ku lentää kotiin asti. Mulla lähtee lento vasta illemmalla niin tässä kohtaa oli hyvä rako päivitellä vähän tapahtumia viimeiseen blogipäivitykseen.

Sao Paulossa viimeset pari päivää meni ihan rehdin treenaamisen ja syöpöttelyn merkeissä. Ikävä taas jää kaikkia treenikavereita. Toivottavasti avautuu tilaisuus uudelle reissulle mahdollisimman nopeasti. Keskiviikkona Bruno heitti meidät Rafin kanssa bussiasemalle puolen päivän tienoilla ja ehdittiin Sarin kanssa sitten 12:30 bussiin. Matka Rioon meni aika leppoisasti vaikka bussi saapuikin perille lopulta 1h30min myöhässä eli matka kesti 7h30min 6h sijasta.

Rion bussiasemalta otettiin taksi kaverimme Brunnan luo jonka luona asuttiin tää viikko Riossa. Brunna oli tehny meille pöytävarauksen johki argentiinalaiseen ravintolaan tervetuliaisillallista varten ja oli kyllä hyvää ruokaa. Samalla tutustuttiin Brunnan miesystävään, Sao Paulosta kotoisin olevaan herrasmieheen Brunoon. Sen jälkeen tuli uni hyvin ja seuraavasta aamusta päästiin aloittamaan Rion loma toden teolla.

Brunnan kämppä on aika hyvällä sijainnilla Humaitan kaupunginosassa joten tästä pääsi kätevästi liikkumaan rannoille, ostareille tai keskustaan mitä ikinä nyt sattuikaan olemaan vailla. Täydellinen mesta meille. Jännä juttu miten podin koko Riossa olon ajan huonoa omaatuntoa siitä etten treenannut vaikka se oli jo etukäteen päätetty ettei täällä kosketa kimonoihin kertaakaan vaan ollaan aidosti lomalla. Se että Gracie Humaitan päämaja oli 100m päässä kämpiltä ei helpottanut treenaamatta olemista. Onnistuin kuin onnistuinkin olemaan kokonaisen viikon jumppaamatta. Mulla oli kuitenkin muutama pelisääntö joiden mukaan elin täällä ettei homma karkaa ihan käsistä: 1) vähintään yksi churro / päivä. 2) vähintään yksi acai / päivä. 3) vähintään kaksi kaljaa / päivä. Onnistuin pitämään säännöistä aika hyvin kiinni ja uskon että omalta osaltaa se auttoi loman onnistumisessa!

Ilmat täällä oli vähän kaksijakoiset ja biitsille ei päästy kunnolla kuin kahtena päivänä kun aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta. Muuten oli pilvistä / puolipilvistä ja jonkin verran loman alkupuolella sateita. Biitsien lisäksi vihdoinkin päästiin tsiigaa Seleronin rappuset Lapassa (Sarilla kaikki kuvat) mistä Sari on puhunu jo 2006 lähtien. Jos liikutte täällä päin niin suosittelen kyl käymistä. Ja samaan reissuun kannattaa jatkaa matkaa sen mäennyppylän ihan päälle asti mistä löytyy Parque das ruinhas mahtavineen näköaloineen!

Eli käytännössä meidän loma on koostunu enemmän tai vähemmän auringonpalvomisesta ja Copacabana-Ipanema-Leblon akselilla käppäilystä. Tän lisäksi ollaan seurattu Copa das Confederacoesia brassien kanssa ja jos tää meininki tästä vielä kovenee ens vuoden mm-kisoihin niin on kovat jalkapallokekkerit tulossa niille ketkä paikan päälle pääsevät niitä seuraamaan. Meidän jalkapallo-kohokohta oli lauantai-iltapäivänä kun saatiin kutsu Brunon kämpille grillaamaan ja seuraamaan matsia siellä. Oli nimittäin puitteet kohdillaan ja tuli tuo 3.sääntökin ylitettyä ihan reippaasti. Kaikkein eniten tykkään just tollasista himakekkereistä ja kun siihen on vielä yhdistetty lihaa ja jalkapalloa niin ei voi vaan kuin nauttia.

Jalkapallo ja varsinki jalkapalloon "tuhlattu" raha ja sitä kautta poliitikkojen korruptio on täällä Brasseissa ollu viime viikkoina todella kuuma puheenaihe ja viimesinä päivinä ympäri maata on ollu valtavia mielenosoituksia asian tiimoilta. Meihin se ei kummemmin oo vaikuttanu muutaku liikenne on ollu vähän sekasin parina päivänä ja paikallisilta tv-kanavilta ei oo tullu mitään muuta ku lähetyksiä mielenosotuksista. Mä en oo henkilökohtaisesti koskaan uskonu kauheesti mielenosoitusten voimaan, mutta eilen jotkut kaupungit ovat luvanneet tiputtaa bussilippujen hintoja, mikä olikin yksi mielenosoitusten yhteinen kantava voima. Taas kerran Mannisen poika osoitettiin olleen väärässä. Tässä maassa toisaalta on niin paljon asioita rempallaan, että toivotaan että tuo bussilipun hintojen lasku on vasta alku tässä kaikessa. Seurasin läpällä vähän koko tilanteen uutisointia Suomessa ja vähän kyllä panee miettimään jatkossa, että mitä sitä uskaltaa ulkomaan uutisista uskoa ja mitä ei? Kuinka perinpohjaisesti asiat käydään läpi ja kuinka paljon on oikeita asiavirheitä? Yhden nimeltä mainitsemattoman Helsingin Sanomien uutisessa mm. tarjottiin Porto Alegrea Brasilian pääkaupunkina ja oli niissä paljon muutakin. Ehkä nämä uutiset ovat kärsineet vähän sellaisesta "rikkinäinen puhelin" efektistä kun alkuperäiset uutiset ovat portugaliksi ja sitten ne käännetään englanniksi ja sitten saksaksi ja sitten suomeksi tai mistä mä näistä tiedän kunhan tuli mieleen?

Joka tapauksessa tää reissu on paria lentoa vajaa taputeltu. Meikä saapuu perjantaina puolilta öin himaan ja siitä onkin sitten hyvä aamulla herätä heti töihin. Juhannus menee ylläri ylläri juopottelijoita vahtiessa tällä kertaa Sipoon Kaunissaaressa. Kai siinä ehtii jossain kohtaa ensiavun ja hukkuvien pelastamisen välissä makkarat itekki paistaa ja käydä saunomassa.

Haluun tähän loppuun vielä kiittää kaikkia ketkä autto meitä ja kenen ajatuksissa oltiin kun tuolla huhtikuussa oli noita ongelmia. Onneksi tällä kertaa kaikki meni hyvin ja A) olen terve B) pääsin tänne reissuun. Meillä oli mahtava reissu yhdessä ja mulla ennen Sarin mukaan tuloa itsekseni. Tällä reissulla on matkaan tarttunu paljon kaiken näköistä ja mielenkiinnolla odottelen niiden tiimoilla että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka jotain töitä? ;)

KIITOS KIITOS KIITOS

-THE END-

Nyt on vähän kirittävää

Niin paljon on nyt ehtiny tapahtua viime päivityksestä että tuskin muistan kaikkea kirjoittaa. Chicago on taputeltu, Sari on tullu mestoille, Losi ja Vegas on takana päin ja ollaan jo ehditty muutama päivä täällä Sao Paulossakin viettää. Yritän kirjotella vähän aikajärjestyksessä et missä ollaan menty ja mitä ollaan tehty.

Tiistaina 28.5 saavuttiin Joonaksen kaa Losiin tunnin erolla ja Joonas jäi venailee mua kentälle ku oli tulossa samalla kyydillä niiden hotellille meidän kaa ja kun tiedettiin et Sari on tulossa sit taas tunnin päästä. Sieltä se reipas matkalainen tuliki sitte ja pääs yllättävän nopeesti ulos. Meidän kaveri Anu kenen luona asusteltiin koko Losin reissu tuli hakee meitä kentältä ja heitettiin hippi samalla siihen naapuriin hotlalle. Oltiin jo reilusti illan puolella ku oltiin jätetty Joonas hotlalle ni pysähdyttiin vaa nopee safkaa Denny's:iin ja mentiin kämpille. Nopeet kamojen purut, suihkut ja unta kaaliin. Sarilla oli pitkä reissu takana ja 10h aikaero Suomeen.

Seuraava aamu alotettiin vähän arskattelemalla takapihan trampoliinissa ku iltapäiväks oltiin sovittu muiden GB:läisten (ja Jaanin Hyvinkäältä) kanssa et mennään Universalille vähän rentoutuu ja huvittelee ennen kisoja.

Oltiin aikasemminki käyty Sarin kaa Universalilla mut muut ei ollu ja diggailtiin siitä jo sillon ja tiedettiin et sinne on tullu uus Transformers 3D ride ni se oli loistava vaihtoehto viettää toi päivä. Ostettiin Front-of-the-line-pass:t mitkä oli skidisti kalliimmat ku normiliput mut jo ekaan laitteeseen mennessä se makso ittensä takas ku saatiin ohittaa sellane 20min jono. Käytiin kaikki perus huvittelut siellä läpi ja kaikki oli suunnilleen samalla tavalla ku pari vuotta sitten paitsi tietty Transformers mitä ei ollu ollenkaa sillo. Pakko sanoo et ei jättäny kylmäks. Oli huikee kokemus. Tultiin koko vaunullinen kädet pystyssä voiton merkiksi maaliin ku oltiin just pesty Desepticoneilla Universalin lattiat!

Loppu viikko menikin sitten kisapaikalla joko koutsaamassa ja kannustamassa tai itse kisaamassa. Koko poppoolla tais käydä samalla tavalla et päästiin kolmannelle kiekalle mut sitten pudottiin leikistä paitsi Joonas joka hävis tokalla ja Outi joka hävis ekalla kiekalla. Tuomas yritti jotain erikoiskuristussa omassa matsissa ja makso siitä täyden hinnan, Antti jäi vähän jyrän alle omassa hävityssä matsissaan (oli pirun vahva kaveri vastassa!) ja ei meikälläkään riittäny oikeen puhti siinä hävityssä matsissa. En muiden puolesta osaa sanoa mut itseäni - ensimmäistä kertaa koskaan - ei isommin tappio harmittanut. Sain tehtyä omia juttuja matseissa ja siitä oon tyytyväinen. Ehkä seuraavalla kerralla jos saisin ehjän kauden siihen alle niin kuntokin kestäisi paremmin. Sen näkee taas sitten.

Sunnuntain finaalipäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan suoraan kohti Vegasia ja ystävämme Patchezin asuntoa. Saavuttiin perille joskus kolmen aikoihin yöllä joten nukkumishommia oli tiedossa välittömästi. Aamulla ei vaan malttanut oikein nukkua kun tiesi että takapihalla odottaa uima-allas ja 40 astetta lämpöä! Paras herätys ylivoimaisesti on kävellä puoliunessa ihan tokkurassa altaaseen. Parhautta! Siinä pikku hiljaa kun alko muu poppoo heräilemään niin oltiin vesisotaa useampi tunti ennen kuin lähdettiin Ceasar's Palacen buffaan syömään. Ruoka oli herkullista (valittu Times lehden #1 buffet in USA) mutta ehkä huono veto noin tuntia ennen treenejä. Robertin vetämät jumpat vedettiin sitten henkeä haukkoen oksennusta pidetätellen. Seuraava päivä olikin sitten Mannisen perheellä tiukkaa shoppailua (Sari löysi kyllä rakoja auringonotolle) kun ei oltu tavoista poiketen shoppailtu vielä yhtään joten kaikki tuliaiset, omia uusia vaatteita mainitsematta olivat vielä ostamatta. Oltiin suunniteltu menevämme kattomaan joku Cirque do Soleil mutta ei vaan aikataulu antanu periksi. Oltiin auringonlaskun aikaan himassa, pakkailtiin, mentiin pariksi tunniksi nukkumaan ja lähdettiin ajamaan takasin Losia kohti. Paluumatka sujui ilman erikoismainintoja (tällä kertaa Sarikin oli hereillä koko matkan) ja oltiin ajoissa palauttamassa autoa ja ehdittiin oikein mainiosti lennolle. Sao Pauloon saavuttiin Miamin kautta torstai aamuna ja kun viimein päästiin kämpille (jonka löysin airbnb:n kautta, ja joka on sen kämpän naapurissa missä asuin tällä reissulla aiemmin [käytän sen kämpän wifiä kokoajan :P]) oltiin oltu tien päällä rapiat 28h.

Sao Paulo nyt on Sao Paulo. Ei mitään uutta kerrottavaa. Safkaa, lepoa ja treeniä. Sari on ottanu arskaa meidän huoneessa. Avannu vaan ikkunat ku aurinko paistaa sopivasti siltä puolelta. Tänää kuulemma "Aurinko vaa vittuilee" ja on jääny arskat ottamatta. Onneks sitä vielä ehtii. Kaiken kaikkiaan on ollu todella hauskaa ja reissumme varsinainen loma on vasta edessä kun ylihuomenna lähdetään yhdeksäksi päiväksi Rioon!

Toisen etapin the end

Meika turistina

Lauantaina oli Brasan lahialueen yhteistreenit ja tuliki taas jumppailtua reilulla kadella. Eka painettiin 45min guardirinkia ja siihen paalle 5 eraa painia. Oon joutunu jo vahan syomaan buranaa ku on paikat ollu vahan klesana mut onneks naa oli viikon vikat treenit ja paasi vahan lepailemaan.

Michael vei meidat illalla stadiin ja pakko myontaa et oli kylla todella makee kaupunki. En oo koskaan kayny New Yorkissa mut Chicago naytti JUST silta milta oon kuvitellu nykin nayttavan mut paljon siistimpana. Ei mitaan roskaa eika paskaa missaan. Kaytiin safkaa pitkan kaavan mukaan jossain hipster-henkisessa raflassa - oisko ollu Gilt bar. Alkupalat oli torkeen hyvia mut paaruoka oli vahan plaah. Kupu ravittuna oli kuitenki hyva puskea sit Playbook:iin kattelee UFC 160 livena telkusta. Join jopa pari virallista ufc olutta! Huomas siina co-main eventin kohdalla et on ollu aika rankka viikko kun ei meinannu pysyy simmut auki. Heti ku Brown Pride oli tiputtanu Isojalan ni Mike lahti heittaa meita himaan. Silla ois ollu meille jotku tosi kivat high school bileet mihin se yritti ylipuhuu meita mut pysyttiin kovana ku on kisat tulossa (ja ma olin ihan sippi). "Aaaaw fucking Worlds" totes Mike ja lahti heittaa meita himaan. Aamulla ku herattiin ni se ei ollu vielakaan tllu kotiin :)

Sunnuntaina oltiin kyl niin pots lojo ku olla ja voi. Luettiin, katottiin leffoja ja kaytiin safkaa. Siin oli koko paivan ohjelma. Sykkeet nousi eniten ku yritin syoda kokonaan Cheesecake Factoryn chicken ceasar salaatin siina kuitenkaan onnistumatta. Ma tiesin jo illalla nukkumaan mennessa et huomisista treeneista tulis vaikeet koska se mita teet tanaan ni sun kroppa valmistautuu siten huomiselle. Pienta shokkihoitoa kropalle.

Tanaan eli maanantaina nailla kulmilla vietetaan Memorial Day:ta joka on tallane sotaveteraanien ja sodissa menehtyneiden muistopaiva. Meille se tarkotti sita et iltatreenit oli peruttu joten aamutreenit oli meidan vikat jumpat taalla. Treeneissa oli yllattavan paljon vakea ja saatiin hyvat treenit aikaseks. Vaikka oltiin eilisen jaljilta vahan tahmeessa kondiksessa niin kunnialla vedettiin naaki treenit lapi. Kun paasin autoon istuu ni vedin siella spontaanit huutotuuletukset ku oli niin hyva fiilis neljan viikon raakin lapiviemisen jalkeen. Mike ja Joonas katto et nyt toi jatka sekos.

Memorial Day perinteisiin kuuluu grillaaminen ja meidatkin oli kutsutta Miken sedan Joe:n himaan syomaan. Oli kulkaas niin Jenkki meininkia mut oli kyl ihan torkeen siistia paasta mukaan tollaseen sukujuhlaan. Siella tais olla nelja sukupolvea Chicagon italiaanoja paikalla ja grilli koreena makkarasta ja hampurilaisista tietty! Naiset haaras keittiossa ja Joe grillimestarina. Muut miehet istu ruokapoydan aaressa juomassa kaljaa ja syomassa kaikkia herkkuja mita oli tehty valmiiksi jo aamulla tai tuoreena grillista. Mahtava kokemus ja upeeta porukkaa!

Viimesen illan kunniaksi katotaan Miken ja Melissan kanssa Hajyt elokuva et ne saa vahan ideaa siita miks me ollaan tallasia juroja maalaisia. Mike lahti just hakee meille Amicista safkaa ni syodaan samalla ku katellaan leffaa. Aamulla sitte oliski lahto Kaliforniaan missa VIHDOINKI treffaan Sarin ja loput meidan poppoosta. Toinen etappi alkaa olemaan taputeltu!

Toisen etapin loppupaa haamottaa

Viikko on menny taalla Chicagossa ku siivilla. Mun on joka paiva ollu tarkotus paivitella vahan tekimisia tanne mut jotenki paivat on vaa karkaillu enka oo saanu aikaseks...

Ulkotreenit Compridon tyyliin

Niin siina sit kavi etta ei me perjantaina mihkaa ulos jaksettu lahtee - ja hyva niin. Lauantaina kun oli Brasan lahialueen salien yhteisharjotukset ja jengia oli todella mukavasti paikan paalla. Auringon paahteen alla oli kohtis raskasta painii ja treenit oli tosi kovat mut niistakin selvittiin ja oli tosi mukava kokemus! Nyt alkaa vahan olee kroppa palautunu matkustamisesta ja sopeutunu erilaiseen ilmastoon. Ekat paivat ku oli tosi tosi tosi raskaita ja sippailin ihan totaalisesti treeneissa (mika tuntu vahan oudolta ku ei mun niin huonossa kunnossa kuitenkaa pitais olla vaikka huonossa oonki) mut jo naissa Brasatreeneissa kulki homma huomattavasti sujuvammin ja alkuviikosta vielakin paremmin.

Lahtokohtasesti oon yrittany jumppaa sen kaks kertaa paivassa mut vahitellen alkaa tan neljan viikon treeniputken jalkeen olee kroppa niin vasyny etta ei ihan oo joka paiva jaksanu. Ei enaa palaudu treeneista ihan samalla lailla kun kakskymppisena :)

Joonas lensi mun seuraks Helsingista tanne keskiviikkona ja ollaan kimpassa kayty treenailemassa. On kyl kiva ku on joku messissa kenen kanssa voi jauhaa tekniikkaa ja kayda syomassa Yogli Moglissa Frozen Yogurtia.

Tassa on niin paljon tapahtunu kaikkea ja niin kauan ehtiny kulua edellisesta paivityksesta etten oikeen osaa ees kirjottaa mitaan. Mut sanotaan vaa et ollaan viihdytty ja hyvilla fiiliksilla mennaan. Huomenna viela Brasatreenit sit sunnuntai vapaa. Maanantaina sit vikat kovat jumpat aamupaivalla minka jalkeen kone on viritetty huippukuntoon! Tiistaina ois sit lento Losiin missa kisat pidetaan. Siella sit treffataan loppu GB:n porukka ja tietty Samse joka lentaa tiistaina mun seuraks tanne Ameriikan maalle. Wuhuuuu!!

Yritan paivitella jotain jos jotain erikoista tapahtuu! Alla viela kuva mun tiistain iltapalasta :)

Pannukakkuja Yankee style!

City by the lake

"And the embers never fade in your city by the lake, The place where you were born" - laulaa Smashing Pumpkins Chicagosta. Viitataanko tassa kaupungin kovaan yoelamaan en osaa sanoa, mutta kuuleman mukaan stadissa on villi meno ja lahestulkoon kaikki tekeminen taalla kuulemma "involves heavy drinking". Jos nain on niin tunnen pari tyyppia ketka viihtyisivat taalla siina tapauksessa loistavasti :)

Omat ensiaskeleet Chicagossa - tai tarkemmin Niles - nimisessa kaupungissa pikkasen Chicagon ulkopuolella on koostuneet samoista aineksista kuin reissun ekalla etapilla Sao Paulossa. Treenista ja syomisesta. Kaikin puolin hyvista jutuista siis. Mutta on tassa vahan muutakin ehtinyt tapahtua kun oon ehtinyt kuitenkin jo muutaman paivan taalla pyoria.

Lento Sao Paulosta Miamiin kesti 8h ja mun istumapaikka oli sellasessa kohtaa et siina oli seina takana eika selkanoja kaatunu yhtaan taaksepain. Taa oli yolento ja olin nukkunu edellisena yona aika vahan joten olin kuvitellu nukkuvani koko lennon, mut enpa saanukaan unta ni tuli sitten katottua 3 leffaa siina. Yllattavan nopeesti koko setti oli kuitenki ohi ja Miamissa tiukan rajatarkastuksen jalkeen hyppasin valipalan jalkeen uudelle lennolle Chicagoon. Taa lento oli 3,5h ja nukuin melkeen koko setin ku tukki. Mun frendi Michael, jonka luona asun taalla, tuli hakee mua kentalta kun kello naytti 10:00 aamulla.

Miken menopeli tartti kyydin

Aamupalan ja paikkareiden jalkeen lahettiin ajelee Compridon salille treenaa. Kelasin et nain 14h matkustamisen jalkeen tekee hyvaa vahan hikoilla. Sali on pikkasen kaukana Miken kampilta ja sinne ajeleeki jonku 45min suuntaansa, mut eipa silla kait mitaan valia oo. Ajeltiin treenaa ja sippasin tietty ihan taysin treeneissa mut hauskaa oli niinku rullatessa aina on. Takasin ajaessa Miken auto sippas tien kylkeen ja ei ollu muuta vaihtoehtoo ku soittaa hinausauto paikan paalle. Oltiin vasta seuraavana paivana menossa hakee mulle omaa autoa ni oltiin Miken VW Golfilla liikenteessa.

Korean Barbeque

Parin tunnin odottelun jalkeen paastiin takas kampille missa Miken broidi Nick ja daami Melissa venas meita ku oli tarkotus menna kimpassa Korean BBQ:n safkaa. Kello oli jo aika paljon ja meika oli menossa jollain muutaman tunnin unilla ni alko kaikki olee jo pikkasen epatodellisen tuntusta mut pakkohan miehen on safkaa ni siina puolen yon jalkeen oltiin sit vihdoinki ravintolassa poydan aarella ruokaa odottelemassa. Korealainen grilli toimii niin et keskelle poytaa tuodaan hiillos missa ite grillaat omat lihas ja poyta tuodaan muuten tayteen kaiken nakosia pikkusafkoja mista ei ollu hajuakaa et mita ne on. Kaikkee yritin maistaa kyl. Hyi ku oli hyvaa. Nam. Siina vaiheessa ku oltiin takas kampilla ja meika ihan sankykamaa ni jatkat alko kattoo viel jotain dokkaria siina olkkarissa missa punkkasin mut meikalla valot sammu aika nopeeseen siina kohtaa ku paasin makuuasentoon omalle pedille. Eka paiva "Chicagossa" oli taputeltu.

Naa kaupungit taalla pain maailmaa sulautuu jannasti yhteen. Meilla pain ne olis vaan saman kaupungin eri kaupunginosia, mut taalla ne on aina omia kaupunkejaan. Esim taa Niles missa asutaan ni tassa kavelymatkan paassa on ite Chicagon ja Park Ridgen kaupungin rajat. Ne rajat menee hassusti aina puolesta valista katua. Autolla ku ajaa sita rajakatua pitkin niin pystyy helposti sanoo et tolla puolella on toinen kaupunki ja tolla puolella toinen ku katukyltit on erilaiset, jalkakaytavat on erilaiset ja jossain tapauksissa autotien asfaltti on esim Nilesin puolella ihan uus ja Chicagon puolella kulunu ja reikia taynna. Tuntuu jotenki hassulta ku meilla himassa kaikki on miten on. Otan kuvan joku paiva ja laitan seuraavaan blogiin ni naette mita meinaan.

Mun pikakiituri

Torstaina sit kaytiin hakee mulle menopeli Hertzilta ja melkonen urheiluauto onki kyseessa, eiks ookki? Ehka hienoin auto mita oon koskaan paassy ajaa... Joo ei. Hirvein laatikkoauto minka maa paallaan kantaa mut paasempahan paikasta A paikkaan B ni kaikki hyvin.

Nyt kun mulla on oma auto kaytossa ni elama on vahan helpompaa taalla. Ma inhoon ku oon taysin riippuvainen muista ni nyt voin menna ja tulla omien suunnitelmien mukaan. Torstaina ja perjantaina kavin viela jumppailee ja jostain syysta paini taalla on kulkenu tosi tahmeesti ja mulla on ollu enemman ongelmia naiden kaa ku brassien kaa mika on tuntunu tosi oudolta. Toivotaan et oon vaa tosta reissaamisesta ollu sipissa ja sen takii ei oo oikeen kulkenu. Ehka taa tasta pikku hiljaa alkaa taas paranee. Kunto on luvattoman huono (edelleen) mut se on sellane juttu mille ei oikeen mitaan mahda. Se joko paranee tassa treenatessa tai sitte ei. Compridonki kaa oon paassy painii ja voin kertoo et se on aika painava kundi...

Ulkoilmaostari Old Orchard

Treenaamisen lisaks kavin vahan shoppailemassa Old Orchard ostarilla. Sortseja olin vailla ja niinhan siina kavi et kirjakauppaan paadyin. Laatikkoauto rullas himaan ilman sortseja mut pari sitakin kovempaa kirjaa kyydissa. Ostarilta loyty myos mun lemppari Cheesecake Factory, joten jossain kohtaa ku pieni nalka yllattaa ni pusken sinne syomaan jonku "pienen" salaatin ;)

Olin aika innoissani ku kirjakaupasta loyty Miles Cameronin kehuttu fantasiadebyytti Red Knight sellasena semipokkarina ja oon odottanu sita ku kuuta nousevaa!

Heaven on earth - kylla kaikki noi on kirjoja!

Taa asumis -ja elamisjarjestely taalla Mikella on aika jees ku taa kamppa on hyva ja taalta loytyy kaikki mita tarviin, sit niiden perheella on ihan tossa vieressa oma ravintola missa on ollu hyvat poperot eika oo mitaan tarvinnu maksaakkaan. Siella mul on myos ollu wifi kaytossa ni paasee puhelinhommia hoitaa. Muutenki oon viihtyny naissa suburbseissa hyvin. Kaikki tarvittava loytyy aina lahelta. Illalla ois tarkotus kayda tsekkaa vahan tota Chicagon stadia ja ehka ottaa pieni pintaraapasu tohon alussa puhuttuun yoelamaan. Juomishommat tietty jaa taas muille. Muutenki pitaa olla ajoissa himassa ku huomenna on Brasa -treenit 11:00 Compridolla. Tarttee olla iskussa et saa taydet tehot irti niista treeneista!

Jenkit on aina jenkit oltiin sitten missa pain tahansa. Kyl taalla ihminen viihtyy! Alla viela video mihin alussa viitattiin. Enjoy!!

Loppurutistus

Eduardo Santoron salilla SP All-Stars + meika

Taa on talla eraa viimenen paivitys Brasseista ja talle kertaa ei oo yhtaan kuvaa safkasta! Ajattelin kylla ehka vahan kirjottaa siita kuitenki mut se on vahan erikoisempi juttu ni naatte sitte.

Perjantaina lahettiin ekoihin treeneihin moninkertasen maailmanmestarin ja kaikin puolin erittain symppis tyypin Eduardo Santoron salille. Salille oli kutsuttu jengia ympari Sao Pauloa treenaa mundialeja (eli niita mm-kisoja) varten. Mukana oli mm. Eduardo ite, Michael Langhi, Tarsis Humphreys, Dimitrius Souza ja laja muita mustia ja kovia ruskeavoita. Sanomattakin on selvaa et kovat oli jumpat tuli siina opittua vahan jotain kivoja yksityiskohtia omoplataanki! Olin ihan naatti naiden treenien jalkeen, mut safkan ja pienien nokosten avulla jaksoin viela painaa illalla toiset jumpat. On taa vaan perskeleen hauskaa touhua!

Lauantaina ois ollu ihan kovat treenit viela tarjolla Dempan salilla mut en saanu nukuttua edellisena yona ni laskeskelin et nyt alkaa varmaan olee kroppa lepoa vailla ku kay nii kierroksilla viel yollaki ettei uni tuu simmuun ni kuuntelin kehoani ja paatin istuskella ne treenit vaa sivussa katsojan roolissa. Reenien jalkeen kaytiin Frootyssa safkaa moms moms ja sit viela poikettiin Brunon kaa Shopping Villa Lobosissa vaihtaa mulle lisaa realeita (jenkkikassasta) ja kavin ostaa uuden kirjan (Neil Gaiman - American Gods) ku olin edellisena iltana saanu Justin Croninin - The Twelwe kirjan loppuun ja eihan ihminen voi paivaa ilman lukemista olla.

Sunnuntaina herattiin Rafin kaa kampilta ja paatettiin viettaa aitienpaivaa yhdessa kun kummallakaan ei nyt ollu mahollisuutta sita oman perheen kaa viettaa. Just ku oltiin kelaamassa et mita safkaillaan ja muutenki touhutaan koko paiva ni yks Rafin oppilas soitti ja kutsu meidat luokseen safkaa ja viettaa paivaa. Ennen ku meita tultiin hakee ni Rafi vaa kerto et se kundi on joku kokki ja silla on oma ravintolaki Sao Paulossa mut muuten en tienny mitaan. Musta oli vaa nastaa et mutki pyydettiin mukaan.
Ku paastiin perille ni meidat otettiin tosi hyvin vastaan ja siis se kamppa oli ihan torkeen kokonen ja muutenki hulppee ja omanlaisella tavalla tosi makeesti sisustettu. Ei mitaan mihin oon tottunu Suomessa tai ees Brasiliassa. Hiffasin kyl heti et tan kundin ravintolan taytyy menestyy aika hyvin et silla voi tallane lukaali olla ja viela ihan SP:n ytimessa. Kavi ilmi et se kundi oli Alex Atala joka viime vuonna valittiin maailman kuudenneks parhaaks kokiks S. Pellegrinon The Worlds 50 Best Restaurants skabassa (http://www.theworlds50best.com/) ja on valittu Times lehden 100 most influential people in the world listalle. Siina me sitten vietettiin paivaa ja Alex duunas meille ja koko perheelle tietty safkat, kuunneltiin musaa ja naatiskeltiin virvoitusjuomia. Aarettoman mukava tyyppi kuten koko perhekin ja hieno hieno paiva. Niilla oli lemmikki kanakin. Siella se kaveli ympariinsa ja paasteli ruikuleita sinne tanne.
Viela illan paatteeks Alex kutsu mut ja Rafin sen raflaan tiistaina lounaalle ennen ku pitaa lahtee kentalle et paasen maistaa sen ruokia. Ma olin etta kiinni veti! Kai se naki mun masusta et tykkaan ruoasta :)

Vikat iltatreenit Dempalla. Iso posse kasassa!

Tanaan oli viimoset iltajumpat viela Demianin salilla. Viidelta oli kisajumpat: pelkkaa pystya 2min eria tarpeeks. Naa aina haukkuu mua vahvaks mut kyl naillaki ruista loytyy ranteista. Sitku on viel iha susipaska pystyssa ni voimaa tulee kaytettyy iha luvattomasti.
Pienen hengahdystauon jalkeen puskin viela paalle toiset ns normaalitreenit ja alko paiva oleekki taas taputeltu Mannisen pojalta. Treeneissa oli melkeen 50 osallistujaa joten vakea riitti. Valilla oli jopa vahan ahdasta painia mut onneks taalla kunnioitetaan korkeempivoisia ni ei hirveesti tarvinnu ite vaistella vaa valkovoiset hyppi alta pois ku meika ryskas menee. Huomenna viela aamutreenit, Alexin raflaan lounaalle, Badboylta ostaa mulle puku ja kampan kautta hakee kamat ja meno Chicagoon nii et soi!

Vaikka rakastanki Brasiliaa ja Sao Pauloa (ja mun hohlia kavereita taalla) niin oon oikeestaan tosi fileissa et paasen Jenkkeihin ja ekaa kertaa Chicagoon. Katotaan mita tarjottavaa tuulisella kaupungilla on tallaselle jiu-jitsu pallontallaajalle! Tchau!

Tossa on loppuun viela tommonen video (talla ei siis oo mitaan tekemista jiu-jitsun tai Brasilian tai edes matkustamisen kanssa, mutta se osu aika napakymppiin sellasten asioiden tiimoilta mita on tullu ite kelailtua viimeaikoina paljon) eli siina ihmetellaan et mika meidat ihmiset oikeen tekee onnellisiksi ja iloisiksi, tieteen nakokulmasta ja hyvin esitettyna. Suosittelen erittain lampimasti kaikille. Puhuttu englanniksi en oo varma onko siihen jotain tekstityksia. Enjoy ja seuraavan kerran sitten Chicagosta yhteyksia!

Nyt puuttuu aaat ja ooot

Elikka siis ne aakkosten viimeset vokaalit. Omasta koneesta on ollu akku loppu melkeen viikon ja mukana vaan jenkkiadapteri ni en oo paassy kirjottelee vaik tarkotus oli jo tossa viikolla aikasemmin laitella valiaikatietoja taalta viidakosta. Rafin koneella onneks paasin nyt kaymaan ku on kerranki himassa ni katotaas mita kaikkee tas on ny taas tapahtunu. Pahoittelen jo etukateen ku suurinosa kuvista on taas ruoka-aiheisia... :)

Festa Italiana

Tapahtumajulkka

Lauantai meni ihan vaan chillaillessa ja palautellessa. Illalla sitten Bolo tuli hakee mua et mennaan vahan kaymaan ulkona tuulettumassa ja safkaamassa katuruokaa. Jo ku ajeltiin tapahtumapaikalle pain hiffasin miten taalla Sao Paulossa valimatkat ei merkitse niin paljoa kuin meilla Helsingissa. Periaatteessa vois sanoa et ajettiin Helsingista Lohjalle iltapalalle ja se on taalla pain ihan normaalia. Valimatkat on pitkia ja jos jotain haluu teha niin sen kanssa on vaa elettava. Kaytannossa bileet oli sellaset et yks kadunpatka oli katkastu liikenteelta molemmista paista ja siihen oli sitten vedetty ruoka ja juomakojuja pystyyn molemmin puolin teita. Bandi soitti humppaa, lapsille oli pomppulinnaa ja trampoliineja, ruokaa oli suolasta seka makeeta ja juotavaa virkistysjuomista tietty olueen. Kaikille safkakojuille oli jonoja (jos oltais oltu Suomessa ni safkakojut ois ollu tyhjia ja juomakojulle ois ollu ainoo jono) ja homma toimikin melkeenpa niin etta ensin mentiin hakee safkaa siita kojusta missa oli lyhin jono ja sit niita safkoja mentiin safkaa seuraavaan - pidempaan - jonoon ja talleen edettiin pikku hiljaa sinne illan kohokohtaan eli spagettiin tomaatticalbresakastikkeessa.

Bilemesta.

Ite soin vaan parista kojusta matkalla makarooniin, Pernil -sampylan ja fogazza pasteijan. Pernil on sellasta revittya possunlihaa mukavasti maustettuna ja talla kertaa sipulin kaa tarjoiltuna. Fogatta on taikinan sisaan leivottu mozzarella-tomaattisekotus joka sitten uppopaistetaan rasvassa. Bolo ja sen frendi veteli siina viela jotain pizzaa valissa mut ma aloin olee jo taynna naitten valietappien jalkeen. Mut spagettia oltiin tultu syomaan ja sita sitten jonotettiinki 15min fogazza kadessa. Ihan hyvaa oli mutta en tiia olisinko Suomessa lahteny ajamaan sen tahden 45min suuntaansa. Mut meilla oli tosi kivaa ja vatsa oli ainakin ihan taynna illan jalkeen eika rahaakaan menny ku 20 realia eli joku 8 euroa. Pari timmaa varmaan kierreltiin ympariinsa ja ahkyissa lahettiin sit ajelee kotia kohti.

Fogatta mmmm

Siina kotimatkalla tapahtu musta ihan hauska juttu. Just ku oltiin lahetty ajaa himaan pain ni ekoissa valoissa mihin jaatiin ajo joku auto meijan viereen. Bolon frendi (oisko ollu Danilo) vilkas sivulle ja ruuvas valittomasti ikkunan auki ja alko viittoo sinne viereiseen autoon. Kuskin puolen etuikkuna aukes ja Danilo alko valittomasti iskee sita naiskuskia ja ilmotti et haluais tutustua, saisko numeroa jne jne. Tajusin et kai tallasessa miljoonakaupungissa jos nakee jonku kiinnostavan ihmisen ni pakko teha jotain peliliikkeita ku mahikset on ettei koskaan muuten enaa nae uudestaan. Valot ku vaihtu vihreiks ni ajeltiin viela hetki kavelyvauhtia ku ehka tuleva pariskunta jutteli siina ja vaihto numeroita ennen ku jatkettiin matkaa. Mitenkohan se tarina paattyy?

Pernil in the making

Toinen erikoinen huomio oli ku ajettiin 25 de marco alueen ohi yolla. Paivisin ku se on vahan semmonen mustanmaentori meiningilla varustettu kaupunginosa, mut yolla se oli ihan taynna sellasia lavakuorma-autoja jotka myi hedelmia. Bolo selitti et ne hedelmakuljetukset mitka tulee Sao Pauloon huomista varten viettaa yon siina ja myy siita suoraan kuluttajille isoja eria hedelmia naurettivin hinnoin. Esim kaupassa ananas saatta maksaa 8 realia niin silla hinnalla saa 5 ananasta tuolta. Jos vaan jaksaa nahda vaivaa lahtee yolla hedelmaostoksille (melkeen Lohjalle, ehka johki Nummelaan) ni saattaa saastaa jonkun verran rahaa. Aamulla ne jaljelle jaaneet hedelmat sit myydaan kauppoihin. Erikoinen vekslaus mut niin Brasiliaa ku olla ja voi.



Costelaria - Imperio da costela

Sunnuntaina en syony mitaan aamupalaa ja ootin vaa et kello lyo 13:00 et Silvio tulee hakee mua syomaan. Mukana oli myos Silvion vaimo ja molemmat lapset. Oltiin kayty taalla jo viime kerralla syomassa ni tiesin mita tuleman pitaan.Suussa sulavaa, valmiiks luista irrotettua, 36h kypsytettya harankylkea niin paljon ku napa vaa vetaa ja vahan paalle. Mulla ei riita sanat kuvailemaan tota makunautintoa. Toivottavasti kaikilla on joskus mahis paasta kaymaan tuolla. Lafkan nimi on tossa otsikossa ja sijaitsee Osascossa. Autolla iisi 15min Dempan salilta. Vedin itteni remonttiin ja eipa tarvinnu enaa loppupaivana syoda sit mitaan. Arvatkaa miten hyvin meni maanantain ekat jumpat? :)

Silvio ja meidan loputtomiin tayttyva lihapannu

Maestrot kyljen kimpussa

Reenii, reenii ja Rascalia

Jumpat on jatkunu samaan malliin ku viimeviikolla. Vahitellen jaksaa paremmin ja paremmin painii, mut viela ollaan todella kaukana siita millasessa kunnossa pitais mm-kisoissa oikeesti olla. Jos taa kondiksen kohentuminen jatkuu suunnilleen samaa tahtia ku se on tahan mennessa parantunu ni kisoihin mennessa oon luultavasti sellasessa kunnossa missa pitais normaalisti olla ennen 8vk leiritysta. Mut nailla korteilla pelataan, enka valita kyl yhtaan. Se on pieni ihme et oon ees koko reissussa ja matka se on mika merkkaa ei niinkaan se maaranpaa. Mut ihan rehellisesti puhuen niin oon nyt jo saanu vedettyy samalla vyolla ottelevien brasilian mestaruuskilpailuiden mitalisteja vastaan ihan tasapaisia sparreja ja se rakentaa mun itseluottamusta tukevammaks ku mikaan muu.

Rascalin salaattipoyta

Myos Dempan kaa oon paassy painii melkeen joka paiva ja neki setit on menny ihan hyvin. Pitaa tietty muistaa et se keskittyy paaasiassa vapariin eika oo hirveesti puvun kanssa treenaillu, mut kuitenkin. Koskaan aikasemmin ei oo ollu sellasta eraa sen kaa ettei se ois lopettanu mua mut nyt ollaan otettu jo useempi. Mut myos useempi sellanen missa on Mannisen kasi kayny kiivaaseen tahtiin! Ihan vaan ettei tuu vaaraa kasitysta kellekkaan :)

Tonho tilaamassa tuorepisteelta jotain herkkuu

Sarin kaa ku oltiin 2010 taalla niin yks meijan lemppari safkapaikoista oli sellanen italialaishenkinen Rascal. Brassityyliin siella on isot seisovat poydat mista saa melkeen kaikkea mita nyt mieleen juolahtaa ku puhutaan italialaisesta safkasta. Brasilialaisella twistilla luonnollisesti ja all you can eat. Rascalin pointti kuitenki on sellanen tuorepiste mista kaydaan tilaa mita haluaa ja kokit valmistaa ne sulle siina odottaessa. Jotain pastoja yms on jonkin verran aina valmiina, mut jos pisteelle on jonoa niin kaiken saa aina ihan freesina ja omien silmien alla duunattuna. Oma lemppari on Ravioli verde Alfredo kastikkeella ja siihen kylkeen jotain lihaa mita sina paivana sattuu Rascalissa olemaan tuorepisteen menussa. Aaaaaivan mahtava paikka. Hieman kallis tosin eika taalla viitti ihan joka viikko kaydakaan safkaamassa, mut aina sillon talloin loistava ratkaisu. Toinen hauska yksityiskohta Rascalissa on paperiset poytaliinat mihin voi poydassa olevilla variliiduilla piirtaa tai kirjotella illanvieton lomassa. Pysyy lapsetki ruodussa tai kerran nain ku joku tatuoija teki koko poydan suuruista japanilaista lohikaarmetta suupalojen lomassa. Oli pakko aina valilla vilkuilla sinne et millanen siita on tulossa. Keskiviikkona Tonho, mun frendi jo 2006 reissusta muisti et tykkasin Rascalista ja pyysi jos lahen sen seuraks illalliselle sinne. Kaikki tietaa mita siita seuras. Jep ahky!

<3

Taaki viikko alkaa olee pulkassa vaikka kelasinki kyl treenaa PE ja LA viela. Sunnuntaina palauttelua ja sitten maanantaina vikat treenit Dempalla ja tiistaina koneen nokka kohti Chicagoa missa parin viikon viimeistelyt Compridon luona. Oon kylla nauttinu taysin rinnoin tasta treenaamisen ja ruoan runsaudesta ja ennen kaikkea laadusta. Entista selkeempana on mielessa et mita sita haluais elaakseen tehda! Samse (eli maailman vahvin Sari) ku ois viela pykalassa niin kaikki ois ollu tuplasti kivempaa. Noh parin viikon paasta mekin nahdaan taas ja sitten loppu reissu menee niin kuin pitaakin eli yhdessa!

Tahan loppuun laitoin viela maisemakuvan kampan ikkunasta auringonlaskun aikaan ihan vaan et ois joku kuva jostain muustakin ku safkasta! HAH!

Auringonlasku kampan ikkunasta

Viikot vierähtelee

Ensimmäinen kokonainen viikko on nyt vierähtäny täällä juikan luvatussa maassa. Maanantaista torstaihin treenasin kahesti päivässä ja perjantaina treenasin kerran, mutta otin useamman erän sparria kuin muissa treeneissä. Alko jo torstaina olee vähän puuduksissa ni päätin että kuuntelen kerranki kroppaa ja skippaan perjantaina toiset treenit mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli oikea päätös. On sen verran paikat saanu kolhujakin tässä viikon mittaan et lauantai ja sunnuntai menee treenien suhteen palautellessa.

Jiu jitsun jälkeen parasta ajanvietettä

Tosiaan pikku hiljaa täällä on muodostunu sellanen sopiva rutiini päiville joka alkaa reilulla aamupalalla jossain 9:30 tienoilla ja jatkuu aamu treeneillä n.11-13. Oon venytelly todella paljon treenien jälkeen et paikat pysyis treenikunnossa ja oon ennen kaikkea keskittyny tonne lantion seudulle ettei mun ylisuuret nivuslihakset vaan täällä ollessa tekis taas tepposia. Venyttelyjen ja suihkun jälkeen oon yleensä safkannu salin vieressä Petiscao nimisessä lafkassa lihaa, riisiä, papuja ja salaattia. Juoman kanssa kustantaa about 7€ mikä ei oo musta yhtään paha. Lounaan jälkeen yleensä pienet nokoset kämpillä ja frendien ja Sarin kanssa chättäilyä ja sit taas iltapäivällä / illalla uudet jumpat joko 17 tai 18:30. Uudet venyttelyt ja suihkut ja sit iltapalan kautta kämpille chillaa joko surffaillen tai viime päivinä lukien Justin Croninin - "The Passage" kirjaa. Iltapalana oon yleensä nauttinu acain ja americano leivän joko St. Etiennessä tai Esquina do Acaissa jotka molemmat on kans ihan salin kulmilla. Yhtenä iltana poikkesin kuviosta ku Tonho pyys mua sen kaa iltatreenien jälkeen Frootyyn mehulle. Vedin ison acai-banaani-mansikka mehun, ison acain ja päälle vielä pari isoo lämmintä leipää. Oli hiukka paha olo sen jälkeen ja viel seuraava aamunaki. Treenitki meni iha vituiks. Hah.

Treenit ylipäätään on lähteny rullaa pikkasen paremmin. Melkeen vois sanoo et joka päivä jaksaa yhen erän painii paremmin. Sinäänsä ihan hyvin ku melkeen nollista lähettiin kondiksen suhteen ja nyt jaksaa jo 3-5 kohtuu kovaa erää vetää. Dempanki kaa pääsin uudestaan painii enkä tällä kertaa ollu kuollu jo valmiiksi ni meni heti paremmin. Saatiin varmasti molemmat enemmän irti siitä tällä kertaa. Viimeks ku oli iha yhteen maaliin.

St. Etiennen "Americano"

Eilen illalla käytiin vanhan kaverin Ricardon (jonka luona asuin 2006) ja sen daamin kanssa tsiigailee Iron Man 3. Oli mun ensimmäinen IMAX -kokemus ja olin kyl vaikuttunu. Tykkäsin leffasta kovasti ja varmasti osittain visuaalisen ja äänentoistolisen annin takia. Hyvää äksöniä, sai nauraa paljon ja mukana oli hyviä ylläreitäkin. Ja Marvel leffoille uskollisena lopputekstien jälkeenkin oli vielä pieni maistiainen mukana. Tänään ois tarkotus lähtee illalla muutaman salin kundin kaa sellasiin "katubileisiin". Ne on sellaset markkina tyyliset kyläjuhlahenkiset juhlat missä saa halvalla hyvää ruokaa ja juomaa. Nää pirskeet on jossain "Italialaisella" kulmakunnalla niin ruoka on kuulemma täten Italialaista. Sao Paulolaiset tuntien ni luvassa on kulinaristinen täysosuma ja itseni tuntien mitä luultavammin ähky. Juomishommat ajattelin jättää muille. Sunnuntaina ollaan lounastamassa Silvion perheen kanssa All-you-can-eat-ribs mestassa "Costelaria":ssa. Sunnuntailounaan kylkiä on alettu kuulemma työstämään jo torstaina joten suussa sulava lounaskokemus on varmasti luvassa!

Ens viikko jatkuu samalla kaavalla kuin tämäkin. Fiiliksen mukaan yritän lisätä viikkoon 1-2 treeniä ja kaikki tietty lajia kun tänne asti ollaan tultu. Palaillaan asiaan ens viikolla (ellei läppäristä ehdi loppua akku ennen sitä :)) Tossa vielä alla vähän paikallista hoppia niille ketä kiinnostaa. Pumpun nimi on Cone Crew Diretoria!

Quer tomar um banho Bobby?

Mul oli tossa päivällä useempikin tunti vapaata ja yritin miettiä et jos kirjottelis tänne jotain. Pää löi ihan tyhjää. Jännä homma miten pitää olla parit treenit alla ja kello lähennellä puolta yötä ennen ku alkaa irtoo aivoista sen verran sanoja et niistä voi jotain lauseita muodostaa. Jos tekisin jotain luovaa työtä niin mulla ois varmaa kohtuu mielenkiintoiset työajat.

Täällä on huomannu sellasen homman ku kaikki ulkoset ärsykkeet kuten liikenteen melu, vieras kieli mitä jengi puhuu pälpättää joka paikassa, haukkuvat koirat, erilainen arkkitehtuuri, lämpötila jne on niin erilaisia kuin Suomessa niin niihin kiinnittää paljon enemmän huomiota ja muutenkin tarkkailee, kuuntelee ja fiilistelee asioita ihan eri tavalla ku himassa. Imen itteeni kaiken ku sieni. Jotenki on jääny sellanen fiilis et kaiken ton jälkeen et täällä on enemmän läsnä kuin himassa ja aivot joutuu tekee duunia ihan eri tavalla. Oon näin varma et se jeesaa myös treenaamisessa ja varsinkin siinä et miten siitä treenistä hyötyy ja kehittyy. Himassa jonku juuri opitun tekun on unohtanu jo ku kävelee salin ovesta ulos mut täällä ku sitä on haistellu, maistellu ja fiilistelly ni siitä saa enemmän irti ja se jää paremmin muistiin. Pitää nyt nauttia tästä kun parissa viikossa tähänkin ehtii tottua ja kaikki nyt erikoinen on taas normaalia.

Toinen homma minkä tajusin jo tossa melkeen heti sen jälkeen ku olin tullu tänne ni et kuinka paljon kaikkia pieniä yksityiskohtia olin unohtanu Brasiliasta mitkä tekee tästä loppupeleissä Brasilian. Kuinka jengi käyttää tööttiä skidisti agressiivisemmin liikenteessä tai miten jengi asuu siltojen alla vanerihökkeleissä. Miten kaikkia aina tervehditään salille tullessa ja sieltä lähtiessä. Pieniä palapelin paloja mut yhessä niistä tulee lopulta se kokonaisuus mitä diggailen.

Loppuviikko ja viikonloppu meni lajin parissa joko treenaillen tai Brasileiroja seuratessa. Kisat tosiaan pidettiin tossa Sao Paulon Baruerissa mihin on täältä meijän kulmilta sellanen 25min ajomatka samaan suuntaan ku missä viime reissulla Sarin kanssa asusteltiin. Purppuroissa Bruninho eli pikku Bruno otti omasta sarjasta hopeeta kuuden matsin jälkeen ja ruskeissa Bruno otti myöskin hopeeta neljän matsin jälkeen. Molemmat otteli pirun hyvin ja nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä et kundit saa Jenkkiviisumit et pääsee osallistuu toukokuun lopun mm-kisoihin Losissa.

Tänään jumppailtiin ekaa kertaa kahesti päivässä puvun kanssa. Eka kisatreenit ja sitten normitreenit. Piiputin ihan täysin ekoissa jumpissa mikä vähän harmittaa ku pääsin Dempan kaa painii ja sit olin iha poikki. No eipä siinä en varmaan ois muutenkaa mitää saanu tehtyy. Mut pieniä edistysaskeleita ollaan jo otettu koska jaksoin painia jo täydet erät ja kohtuu kovalla temmolla. Tehot vaan puuttu. Ne tulee myöhemmin. Toivottavasti. Hyviä juttuja opittiin teknisellä puolella ja kaiken lisäks vielä semmosiin juttuihin minkä kanssa on ollu ongelmia. Kaiken kaikkiaan todella hyvä päivä treenin suhteen eikä syömisessäkään oo valittamisen varaa ollu. Iltatreenin jälkeen käytiin Acailla ja voikkaleivillä ihan salin vieressä.

Perinteinen brassilounas: ranuja, riisiä, feijaota, salaattia ja tällä kertaa kanaa

Sali näkyy kämpän ikkunasta

Mulla on asumisen kanssa ollu pientä stressiä täällä kun olin varautunu siihen et pääsen jonkun luo asuu täks ajaks ku oon täällä ja thats it. Nyt oon asunu vähän niinku loisena salin omistamassa "leirikämpässä" kun odotettiin et saatais jotain säädettyy mulle muualta kun tässä kämpässä asuminen on kohtuu kallista. Nyt vaa harmittavasti näyttää siltä et mun pitää tähän jäädä ja Sao Paulon matkakassasta lähtee rapiat 2/3. No eipä siinä. Syödään riisiä ja papuja kämpillä eikä juosta kokoaikaa acailla ni tästäkin selvitään. Onneks treenit on kohdillaan ni eipä jaksa totakaan hommaa hirveesti stressailla.


Rafin ja Brunon kaa on kyl ollu hauskaa. Yhtenä iltana nauroin vedet silmissä niin et vatsalihaksii sattu. Ne on kyl semmonen parivaljakko ettei toista oo nähty. Yhtenä iltana ne katto tässä kämpillä sellasta videoo missä koira murisee ku sille ehdotetaan pesua ja alkaa vinkuu ku sanotaan et pääsee kattoo tyttökoiraa ja kävelylle (video alla: banho = suihku, mel tai melissa on se tyttökoira). Se oli aika hauska jo itessään mut sit ne alko kuvaamaan omaa versioo siitä ja sitä sit kuvailtiin aika kauan. Ei menny ihan yhellä otolla putkeen ku kuvaaja nauro yleensä jo siinä kohtaa ku nauhotus lähti pyörii. Good times! Muuten ollaan vaan hengailtu salin lisäks Villa Lobos puistossa mikä on kyl aika kingi mesta. Mitä ikinä tekis mieli pelata tai touhuu ni sieltä löytyy välineet ja mestat. Tollasia kaivattais himaanki!

Matkalla Villa Lobokseen avioparin Bruno&Rafinha kanssa

Ei kait tässä enempää jaksa jauhaa. Nyt on kunnon treeni alkanu ja tarkotus ois treenaa ainakin kahesti päivässä mm-kisoihin saakka. Katotaan miten käy miehen mäessä.

Lähtölaukaus

Ensimmäinen yö on Sao Paulossa takana päin ja kohtuu hyvillä fiiliksillä ollaan! Lähin tiistaina 17:50 HKI-VANTAAlta kohti Lontoota missä oli parin tunnin vaihto ja siitä 11h lento sitten suoraan Sao Pauloon. Lennot meni tosi chillisti lukien ja pidemmällä lennolla telkkua katellessa. Normaalista poiketen sain myös nukuttua about 6h sellasissa 20min pätkissä lennon loppupuolella ja heräsinkin sopivasti juuri aamupalalle. Koneen renkaat ku kosketti kiitorataa ni kello näytti 5:25 ja seuraavan vuorokauden puolella eli keskiviikossa oltiin. Ihan sellane pieni viivästys tuli sit maahantulotarkastuksessa kun piti maksella vähän sakkoja ku olin viimeks kauemmin ku viisumi ois sallinu ja sen kanssa tuhraantu sit siellä tiskillä melkeen tunti. Olin iha paiseessa et jätkät ku on tullu mua vastaan ni ne odottelee ny mua siellä ihan turhaan. Noh vihdoin ku pääsin sit maahan ja terminaalista ulos ni eihän niitä sankareita näy eikä kuulu. Tiiviin viestittelyn jälkeen Suomeen sain Brasaveli Tomin hoitaa mun kyytiasioita ja lopulta selvis et kyyti oli vielä himassa, että oottelehan ihan rauhassa. Ei muutaku perse kahvion penkkiin ja kirja käteen. Kyyti saapu lopulta siinä kasin pintaan, mutta ei haitannu yhtään. Mä olin Brasiliassa!

Jumppailin siinä heti päivätreenit ja iltatreenit mut aika hyvin sippas kyl niissä tokissa treeneissä. Ei ees auttanu et käytiin Brunon kaa Frootyssä acailla lounaaks. Oon vieläki vähän ihmeissäni siitä... Tänään herättiin sitten ekaa kertaa tosiaan Brasiliassa ja ku tänä viikonloppuna otellaan Brasileirot eli Brasilian mestaruuskilpailut to-su, niin herätys oli aikaseen et ehitään käymässä aamiaisella tossa salin vieressä olevassa leipomo-ravintolassa ja sit puskee vielä Barueriin ennen ku äijien matsit alkaa. Sai melkoset eväät aamupalaks kuudella eurolla; hedelmäsalaattia (mihin laitoin kondensoitua maitoa kastikkeeksi [älkää kertoko vaimolle]), tuorepuristettua appelsiini- tai maracujamehua, leivät ja leikkeleet juustoineen, kaiken maailman krosantit ja tietty Brasilialaiseen tapaan paljon kaikkia kivoja pikku leivoksia. Syö niin paljon kun jaksat tietty. Uskokaa tai älkää mut maltoin syödä sopivasti enkä tullu yhtään ähkyyn... ennenku hain lautasellisen herkkuleivoksia. Breakfast of champions! Ei tarvinnu hirveesti syödä sit siellä Baruerissa.

St Etiennen aamupala...

...ja herkkulautanen :)

Äijien skabat ei menny ihan putkeen ku kaikki tippu ekalla kiekalla valko- ja sinivöisten sarjoissa. Huomenna onki sit purppuravöiset tulessa ja sieltä odotetaan sit jo menestystä kun on mukana jo aikasemmilta vuosilta mitalisteja. Siinä ku alettiin sit olee takas Paulossa ni kaikilla oli jo vähän ylläri ylläri nälkä ni puskettiin Moemaan Cachoeira Tropicaliin vetää luomu buffaan safkaa. 8,50€ syö niin paljon ku jaksat. Nami nami. Vedin tietty itteni taas ihan solmuun safkasta. Siinä ku lähin vyörymään takas autolle ni jätkät bongas siitä viereisestä pöydästä jonku kovan ammattiskeittarin Bobby mikälie. Kuulemma maailman paras skeittaaja täl hetkellä. Jäbät halus mennä fanikuvaan sen kaa mut ei kukaa sit kehdannu. Niin me lähettiin sit tyhjin käsin salille päin ajelee et ehtii päikkärit vetää ennen iltatreenejä.

Kisapaikka: Gymnasium Jose Correa Barueri - SP

Trooppisen vesiputouksen luomubuffa!

Ennen iltajumppia Demppa vielä ylipuhu mut lähtee sen ja Rafin kaa Frootyyn ja ajattelin et no voinhan mä pienen käydä seuraks vetää. No ison söin sit ja hedelmäsalaatilla. Treeneissä oliki sit acait kurkussa kokoajan, mikä harmitti vähän ku Demppa veti jumpat, mut silti jaksoin kuitenki tsemppaa pari erää enemmän ku mitä eilisissä iltatreeneissä. Pikku hiljaa tää kone saadaan tästä taas käyntiin ja lähtee homma nousuun.

Mä en oo ku vasta pari päivää ollu täällä ja oon mä vaan niin pirun ilonen jo nytten. Aina aika-ajoin havahdun siihen et mä hymyillä virnistelen jossain. Jengi varmaan kattelee et mitä toi vaalee honkkeli oikeen irvistelee. On tää vaan niin upeeta elämää. Ainoo mikä puuttuu on vaimo ja sit ois täydellistä. Mut ei kait ihan kaikkea ny voi saada. Tietynlainen merkkipaaluki tuli tänään ylitettyä kun ekaa kertaa kymmeneen vuoteen vaaka näytti yli 0,1t. Musta se on jotenkin osuvaa ku yleensä tälläsistä mun kokosista körmyistä sanotaan ettei enää punnita neuvolassa ku täällä käydäänki aina vaa'alla apteekissa! Palaillaan astialle alkuviikosta kun on kisat ohi (en siis itse kisaa) ja muutenkin on ehtinyt tapahtua muutakin kuin syömistä.

Up up and away!

Parin viikon tunteiden vuoristoradan jälkeen viime perjantaina saatiin todella todella hyviä uutisia. Kaikki on hyvin ja Mannisen poika on 100% terve (ainakin tuolla nivusten seudulla) ja pääsen kuin pääsenkin lähtemään odotetulle reissulle!

Nyt kun reissuun lähtö on viivästynyt näin paljon, jouduin olemaan tossa hetken jumppailematta ja oli pari viikkoa aikaa miettiä syntyjä syviä, niin oon lähössä matkaan jotenkin rennommalla ja paljon avoimemmalla fiiliksellä. Vaikka tarkoitus on edelleen treenata kuin eläin ja kilpailla toukokuun lopulla mm-kisoissa, niin en jaksa ottaa niistä minkään näköistä stressiä. Ne on aika pieniä juttuja esim sen rinnalla, että on TERVE ja elossa :)
Nyt naatitaankin elämästä oikein olan takaa!

Eli huomenna 17:50 on nokka kohti Lontoota, josta jatko sitten São Pauloon. En voisi olla enempää täpinöissäni. Tosta alta vähän fiiliksiä! ;)

Keväthuollon väliaikatiedot ja epämiellyttävät yllätykset

Siellä se nyt menee. Niin siis se lentokone, minkä kyydissä mun piti olla. Ei tullut pieneen mieleenkään, että edelliseen viestiin olis pitäny lisää D -kohta "kun kaikki menee vituiksi".


Niin siinä sitten tosiaan kävi, että keväthuolto ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut ja tyrää ei saatukaan torstain leikkauksessa korjattua. Lekuri ku availi meikän, niin sieltä oliki löytyny jotain, mitä siel ei ois pitäny olla ja oli vielä niin v-mäisessä kohtaa, ettei tyrääkää saa korjattua ennen kuin se jokin on selvitetty ja hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Sitä oli parikin lääkäriä ollu ihmettelemässä ja kumpikaan ei ole kuulemma koskaan nähneet mitään vastaavaa. Joten tässä sitä sit ollaan jännän äärellä, et mitähän mulla siellä oikeen on. Oma lempparivaihtoehto on ylivoimasesti kaksoisveli. Toinen lemppari on pepsimaxin litkimisestä johtuva aspartaamikertymä! Mut keskiviikkona on sit magneetti jossa toivottavasti selvii niinku jotain todellista.

Johtuen nyt siitä, että tota tyrää ei saatu hoidettua ja et sieltä löyty joku kiva bonari, niin jouduttiin lykkäämään mun lähtöä tonne reissuun. Saatiin siirrettyy mun lähtöä kolmella viikolla eli uus lähtöpäivä ois sit 23. huhtikuuta. Katotaan nyt että saadaanko kaikki hommat hoidettua tässä kolmen viikon aikana, kun tässä kohtaa pitää vielä siirtyä yksityiseltä tonne julkiselle puolelle, kun ei perse kestä näin montaa leikkausta ja kaiken maailman kuvauksien maksua. Se jää nähtäväksi. Vaikka pääsisinkin vielä lähtee tonne reissuun, niin sen luonne tulee muuttumaan aikalailla suunnitellusta lähemmäs tollasta perinteistä turistireissua. Ruokaa, juomaa, siistejä mestoja ja hyvällä tuurilla kevyttä harjoittelua. Lähipäivät kertoo paljon, että mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa ne MM-kisat menee meikäläisellä tällä kertaa katsomon puolella. Palaillaan blogin tiimoilta astialle lähempänä tuota 23.4. kun matkablogihan tää oli.

Reissuvalmisteluja: kamppailijan keväthuolto osa 1

Tälleen ku on lähössä reissuun vähän pidemmäksi aikaa, niin tekee mieli hoitaa ennen lähtöä kondikseen kaikki pienet ja isot vaivat, mitä ei oo jaksanu ja/tai ehtinyt aikasemmin hoitaa. En esimerkiksi enää koskaan halua kokea Rion "hammaslääkäriä", missä jouduin käymään viime reissulla. Mua ei oo aikuisiällä pelottanu kertaakaan niin paljoo ku siellä... Työvälineet ku 70-luvulta ja vastaanotto jossain bunkkerin kaltaisen rakennuksen loossiissa, missä verho ajoi oven asiaa. Suukin tyhjennettiin nielemällä tai sitten noustiin sylkemään sellaseen kuppiin. Pelkkä ajatuskin puistattaa. Ei se puoskarikaan oikeen herättäny hullunkiilto silmissä kidutusvälineineen luottamusta.

Joten tänään aamu alko hammaslääkärillä ja miten sitä voisi paremmin herätäkään? Poran surina ja halogeenivalo silmiin karistaa unihiekat tehokkaasti. Niin se vaan kesytti hammaslääkäritäti hammassäryt, hio vähän sieltä, kiillotti vähän tuolta ja niiltä osin uskaltaa taas lähteä reissuun.

Nyt kun pimp-my-hammaskalusto on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, niin huomenna olisi sitten edessä keväthuollon osa 2 missä enemmän tai vähemmän ratkaistaan koko reissun luonne. Tässä kohtaa oon teille ehkä selityksen velkaa.
Viime viikolla olin frendin kaa treenaamassa ja siinä painiskelun timmellyksessä tunsin sellasen ikävän muljahduksen tuolla nivusten seudulla. Nyt asiaa on tutkittu ja mietitty ja niiden pohjilta on huomenna aamulla sitten varattu aika Kampin Terveystalolle nivustyrän leikkaukseen.

Katotaan nyt miten leikkaus menee ja mietitään sitten reissua ja treenejä tarkemmin. Joka tapauksessa leikkaus tulee vaikuttaa mun reissuun aika lailla ja matka, mikä tästä piti tulla muuttuu vähän erilaiseksi:

A) Sairasloma 2-6vk - Ehdinkö treenaa yhtään ennen mm-kisoja?
B) Tän viikonlopun duunit - Jääkö viimeset reissurahat tienaamatta?
C) Meneekö vakuutukseen? - Jos ei mene niin sanomattakin on selvää, että 3000€ leikkaus tekee pienen loven matkabudjettiin.

Oli miten oli, kaikki ovat olleet sitä mieltä, että jos mun tarttee olla sairaslomalla, niin kyllähän se on parempi olla Brasiliassa kuin Suomessa. Ja hei pakkohan se on olla samaa mieltä! Aurinkoa ja Acaita ni oon taas kisakunnossa ennen ku huomaakaan!

Nivustyrä. Kuvassa en ole minä.

H-hetki lähestyy

Kaks ja puol viikkoo lähtöön. Suunnitelma on lentää Lontoon kauttaa Rioon mistä jatko Sao Pauloon. Tarkotus ois viettää 1,5kk Demianin salilla treenaamassa ja jos sais parit kisat viel puristettua siihen ni ois aika bueno. Toukokuun puoles välis lento Chicagoon, missä parin viikon viimeistelyleiri ennen Losin mm-kisoja. Kisojen jälkeen pilataan huippukunto muutaman päivän minilomalla Vegasissa ennen paluuta Brasiliaan. Loppu aika sit Brasseissa ja juhannukseks kotiin! Tulee huikee reissu. Can't wait to go!!! :)