Lähtölaukaus

Ensimmäinen yö on Sao Paulossa takana päin ja kohtuu hyvillä fiiliksillä ollaan! Lähin tiistaina 17:50 HKI-VANTAAlta kohti Lontoota missä oli parin tunnin vaihto ja siitä 11h lento sitten suoraan Sao Pauloon. Lennot meni tosi chillisti lukien ja pidemmällä lennolla telkkua katellessa. Normaalista poiketen sain myös nukuttua about 6h sellasissa 20min pätkissä lennon loppupuolella ja heräsinkin sopivasti juuri aamupalalle. Koneen renkaat ku kosketti kiitorataa ni kello näytti 5:25 ja seuraavan vuorokauden puolella eli keskiviikossa oltiin. Ihan sellane pieni viivästys tuli sit maahantulotarkastuksessa kun piti maksella vähän sakkoja ku olin viimeks kauemmin ku viisumi ois sallinu ja sen kanssa tuhraantu sit siellä tiskillä melkeen tunti. Olin iha paiseessa et jätkät ku on tullu mua vastaan ni ne odottelee ny mua siellä ihan turhaan. Noh vihdoin ku pääsin sit maahan ja terminaalista ulos ni eihän niitä sankareita näy eikä kuulu. Tiiviin viestittelyn jälkeen Suomeen sain Brasaveli Tomin hoitaa mun kyytiasioita ja lopulta selvis et kyyti oli vielä himassa, että oottelehan ihan rauhassa. Ei muutaku perse kahvion penkkiin ja kirja käteen. Kyyti saapu lopulta siinä kasin pintaan, mutta ei haitannu yhtään. Mä olin Brasiliassa!

Jumppailin siinä heti päivätreenit ja iltatreenit mut aika hyvin sippas kyl niissä tokissa treeneissä. Ei ees auttanu et käytiin Brunon kaa Frootyssä acailla lounaaks. Oon vieläki vähän ihmeissäni siitä... Tänään herättiin sitten ekaa kertaa tosiaan Brasiliassa ja ku tänä viikonloppuna otellaan Brasileirot eli Brasilian mestaruuskilpailut to-su, niin herätys oli aikaseen et ehitään käymässä aamiaisella tossa salin vieressä olevassa leipomo-ravintolassa ja sit puskee vielä Barueriin ennen ku äijien matsit alkaa. Sai melkoset eväät aamupalaks kuudella eurolla; hedelmäsalaattia (mihin laitoin kondensoitua maitoa kastikkeeksi [älkää kertoko vaimolle]), tuorepuristettua appelsiini- tai maracujamehua, leivät ja leikkeleet juustoineen, kaiken maailman krosantit ja tietty Brasilialaiseen tapaan paljon kaikkia kivoja pikku leivoksia. Syö niin paljon kun jaksat tietty. Uskokaa tai älkää mut maltoin syödä sopivasti enkä tullu yhtään ähkyyn... ennenku hain lautasellisen herkkuleivoksia. Breakfast of champions! Ei tarvinnu hirveesti syödä sit siellä Baruerissa.

St Etiennen aamupala...

...ja herkkulautanen :)

Äijien skabat ei menny ihan putkeen ku kaikki tippu ekalla kiekalla valko- ja sinivöisten sarjoissa. Huomenna onki sit purppuravöiset tulessa ja sieltä odotetaan sit jo menestystä kun on mukana jo aikasemmilta vuosilta mitalisteja. Siinä ku alettiin sit olee takas Paulossa ni kaikilla oli jo vähän ylläri ylläri nälkä ni puskettiin Moemaan Cachoeira Tropicaliin vetää luomu buffaan safkaa. 8,50€ syö niin paljon ku jaksat. Nami nami. Vedin tietty itteni taas ihan solmuun safkasta. Siinä ku lähin vyörymään takas autolle ni jätkät bongas siitä viereisestä pöydästä jonku kovan ammattiskeittarin Bobby mikälie. Kuulemma maailman paras skeittaaja täl hetkellä. Jäbät halus mennä fanikuvaan sen kaa mut ei kukaa sit kehdannu. Niin me lähettiin sit tyhjin käsin salille päin ajelee et ehtii päikkärit vetää ennen iltatreenejä.

Kisapaikka: Gymnasium Jose Correa Barueri - SP

Trooppisen vesiputouksen luomubuffa!

Ennen iltajumppia Demppa vielä ylipuhu mut lähtee sen ja Rafin kaa Frootyyn ja ajattelin et no voinhan mä pienen käydä seuraks vetää. No ison söin sit ja hedelmäsalaatilla. Treeneissä oliki sit acait kurkussa kokoajan, mikä harmitti vähän ku Demppa veti jumpat, mut silti jaksoin kuitenki tsemppaa pari erää enemmän ku mitä eilisissä iltatreeneissä. Pikku hiljaa tää kone saadaan tästä taas käyntiin ja lähtee homma nousuun.

Mä en oo ku vasta pari päivää ollu täällä ja oon mä vaan niin pirun ilonen jo nytten. Aina aika-ajoin havahdun siihen et mä hymyillä virnistelen jossain. Jengi varmaan kattelee et mitä toi vaalee honkkeli oikeen irvistelee. On tää vaan niin upeeta elämää. Ainoo mikä puuttuu on vaimo ja sit ois täydellistä. Mut ei kait ihan kaikkea ny voi saada. Tietynlainen merkkipaaluki tuli tänään ylitettyä kun ekaa kertaa kymmeneen vuoteen vaaka näytti yli 0,1t. Musta se on jotenkin osuvaa ku yleensä tälläsistä mun kokosista körmyistä sanotaan ettei enää punnita neuvolassa ku täällä käydäänki aina vaa'alla apteekissa! Palaillaan astialle alkuviikosta kun on kisat ohi (en siis itse kisaa) ja muutenkin on ehtinyt tapahtua muutakin kuin syömistä.