Nyt on vähän kirittävää

Niin paljon on nyt ehtiny tapahtua viime päivityksestä että tuskin muistan kaikkea kirjoittaa. Chicago on taputeltu, Sari on tullu mestoille, Losi ja Vegas on takana päin ja ollaan jo ehditty muutama päivä täällä Sao Paulossakin viettää. Yritän kirjotella vähän aikajärjestyksessä et missä ollaan menty ja mitä ollaan tehty.

Tiistaina 28.5 saavuttiin Joonaksen kaa Losiin tunnin erolla ja Joonas jäi venailee mua kentälle ku oli tulossa samalla kyydillä niiden hotellille meidän kaa ja kun tiedettiin et Sari on tulossa sit taas tunnin päästä. Sieltä se reipas matkalainen tuliki sitte ja pääs yllättävän nopeesti ulos. Meidän kaveri Anu kenen luona asusteltiin koko Losin reissu tuli hakee meitä kentältä ja heitettiin hippi samalla siihen naapuriin hotlalle. Oltiin jo reilusti illan puolella ku oltiin jätetty Joonas hotlalle ni pysähdyttiin vaa nopee safkaa Denny's:iin ja mentiin kämpille. Nopeet kamojen purut, suihkut ja unta kaaliin. Sarilla oli pitkä reissu takana ja 10h aikaero Suomeen.

Seuraava aamu alotettiin vähän arskattelemalla takapihan trampoliinissa ku iltapäiväks oltiin sovittu muiden GB:läisten (ja Jaanin Hyvinkäältä) kanssa et mennään Universalille vähän rentoutuu ja huvittelee ennen kisoja.

Oltiin aikasemminki käyty Sarin kaa Universalilla mut muut ei ollu ja diggailtiin siitä jo sillon ja tiedettiin et sinne on tullu uus Transformers 3D ride ni se oli loistava vaihtoehto viettää toi päivä. Ostettiin Front-of-the-line-pass:t mitkä oli skidisti kalliimmat ku normiliput mut jo ekaan laitteeseen mennessä se makso ittensä takas ku saatiin ohittaa sellane 20min jono. Käytiin kaikki perus huvittelut siellä läpi ja kaikki oli suunnilleen samalla tavalla ku pari vuotta sitten paitsi tietty Transformers mitä ei ollu ollenkaa sillo. Pakko sanoo et ei jättäny kylmäks. Oli huikee kokemus. Tultiin koko vaunullinen kädet pystyssä voiton merkiksi maaliin ku oltiin just pesty Desepticoneilla Universalin lattiat!

Loppu viikko menikin sitten kisapaikalla joko koutsaamassa ja kannustamassa tai itse kisaamassa. Koko poppoolla tais käydä samalla tavalla et päästiin kolmannelle kiekalle mut sitten pudottiin leikistä paitsi Joonas joka hävis tokalla ja Outi joka hävis ekalla kiekalla. Tuomas yritti jotain erikoiskuristussa omassa matsissa ja makso siitä täyden hinnan, Antti jäi vähän jyrän alle omassa hävityssä matsissaan (oli pirun vahva kaveri vastassa!) ja ei meikälläkään riittäny oikeen puhti siinä hävityssä matsissa. En muiden puolesta osaa sanoa mut itseäni - ensimmäistä kertaa koskaan - ei isommin tappio harmittanut. Sain tehtyä omia juttuja matseissa ja siitä oon tyytyväinen. Ehkä seuraavalla kerralla jos saisin ehjän kauden siihen alle niin kuntokin kestäisi paremmin. Sen näkee taas sitten.

Sunnuntain finaalipäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan suoraan kohti Vegasia ja ystävämme Patchezin asuntoa. Saavuttiin perille joskus kolmen aikoihin yöllä joten nukkumishommia oli tiedossa välittömästi. Aamulla ei vaan malttanut oikein nukkua kun tiesi että takapihalla odottaa uima-allas ja 40 astetta lämpöä! Paras herätys ylivoimaisesti on kävellä puoliunessa ihan tokkurassa altaaseen. Parhautta! Siinä pikku hiljaa kun alko muu poppoo heräilemään niin oltiin vesisotaa useampi tunti ennen kuin lähdettiin Ceasar's Palacen buffaan syömään. Ruoka oli herkullista (valittu Times lehden #1 buffet in USA) mutta ehkä huono veto noin tuntia ennen treenejä. Robertin vetämät jumpat vedettiin sitten henkeä haukkoen oksennusta pidetätellen. Seuraava päivä olikin sitten Mannisen perheellä tiukkaa shoppailua (Sari löysi kyllä rakoja auringonotolle) kun ei oltu tavoista poiketen shoppailtu vielä yhtään joten kaikki tuliaiset, omia uusia vaatteita mainitsematta olivat vielä ostamatta. Oltiin suunniteltu menevämme kattomaan joku Cirque do Soleil mutta ei vaan aikataulu antanu periksi. Oltiin auringonlaskun aikaan himassa, pakkailtiin, mentiin pariksi tunniksi nukkumaan ja lähdettiin ajamaan takasin Losia kohti. Paluumatka sujui ilman erikoismainintoja (tällä kertaa Sarikin oli hereillä koko matkan) ja oltiin ajoissa palauttamassa autoa ja ehdittiin oikein mainiosti lennolle. Sao Pauloon saavuttiin Miamin kautta torstai aamuna ja kun viimein päästiin kämpille (jonka löysin airbnb:n kautta, ja joka on sen kämpän naapurissa missä asuin tällä reissulla aiemmin [käytän sen kämpän wifiä kokoajan :P]) oltiin oltu tien päällä rapiat 28h.

Sao Paulo nyt on Sao Paulo. Ei mitään uutta kerrottavaa. Safkaa, lepoa ja treeniä. Sari on ottanu arskaa meidän huoneessa. Avannu vaan ikkunat ku aurinko paistaa sopivasti siltä puolelta. Tänää kuulemma "Aurinko vaa vittuilee" ja on jääny arskat ottamatta. Onneks sitä vielä ehtii. Kaiken kaikkiaan on ollu todella hauskaa ja reissumme varsinainen loma on vasta edessä kun ylihuomenna lähdetään yhdeksäksi päiväksi Rioon!