Quer tomar um banho Bobby?

Mul oli tossa päivällä useempikin tunti vapaata ja yritin miettiä et jos kirjottelis tänne jotain. Pää löi ihan tyhjää. Jännä homma miten pitää olla parit treenit alla ja kello lähennellä puolta yötä ennen ku alkaa irtoo aivoista sen verran sanoja et niistä voi jotain lauseita muodostaa. Jos tekisin jotain luovaa työtä niin mulla ois varmaa kohtuu mielenkiintoiset työajat.

Täällä on huomannu sellasen homman ku kaikki ulkoset ärsykkeet kuten liikenteen melu, vieras kieli mitä jengi puhuu pälpättää joka paikassa, haukkuvat koirat, erilainen arkkitehtuuri, lämpötila jne on niin erilaisia kuin Suomessa niin niihin kiinnittää paljon enemmän huomiota ja muutenkin tarkkailee, kuuntelee ja fiilistelee asioita ihan eri tavalla ku himassa. Imen itteeni kaiken ku sieni. Jotenki on jääny sellanen fiilis et kaiken ton jälkeen et täällä on enemmän läsnä kuin himassa ja aivot joutuu tekee duunia ihan eri tavalla. Oon näin varma et se jeesaa myös treenaamisessa ja varsinkin siinä et miten siitä treenistä hyötyy ja kehittyy. Himassa jonku juuri opitun tekun on unohtanu jo ku kävelee salin ovesta ulos mut täällä ku sitä on haistellu, maistellu ja fiilistelly ni siitä saa enemmän irti ja se jää paremmin muistiin. Pitää nyt nauttia tästä kun parissa viikossa tähänkin ehtii tottua ja kaikki nyt erikoinen on taas normaalia.

Toinen homma minkä tajusin jo tossa melkeen heti sen jälkeen ku olin tullu tänne ni et kuinka paljon kaikkia pieniä yksityiskohtia olin unohtanu Brasiliasta mitkä tekee tästä loppupeleissä Brasilian. Kuinka jengi käyttää tööttiä skidisti agressiivisemmin liikenteessä tai miten jengi asuu siltojen alla vanerihökkeleissä. Miten kaikkia aina tervehditään salille tullessa ja sieltä lähtiessä. Pieniä palapelin paloja mut yhessä niistä tulee lopulta se kokonaisuus mitä diggailen.

Loppuviikko ja viikonloppu meni lajin parissa joko treenaillen tai Brasileiroja seuratessa. Kisat tosiaan pidettiin tossa Sao Paulon Baruerissa mihin on täältä meijän kulmilta sellanen 25min ajomatka samaan suuntaan ku missä viime reissulla Sarin kanssa asusteltiin. Purppuroissa Bruninho eli pikku Bruno otti omasta sarjasta hopeeta kuuden matsin jälkeen ja ruskeissa Bruno otti myöskin hopeeta neljän matsin jälkeen. Molemmat otteli pirun hyvin ja nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä et kundit saa Jenkkiviisumit et pääsee osallistuu toukokuun lopun mm-kisoihin Losissa.

Tänään jumppailtiin ekaa kertaa kahesti päivässä puvun kanssa. Eka kisatreenit ja sitten normitreenit. Piiputin ihan täysin ekoissa jumpissa mikä vähän harmittaa ku pääsin Dempan kaa painii ja sit olin iha poikki. No eipä siinä en varmaan ois muutenkaa mitää saanu tehtyy. Mut pieniä edistysaskeleita ollaan jo otettu koska jaksoin painia jo täydet erät ja kohtuu kovalla temmolla. Tehot vaan puuttu. Ne tulee myöhemmin. Toivottavasti. Hyviä juttuja opittiin teknisellä puolella ja kaiken lisäks vielä semmosiin juttuihin minkä kanssa on ollu ongelmia. Kaiken kaikkiaan todella hyvä päivä treenin suhteen eikä syömisessäkään oo valittamisen varaa ollu. Iltatreenin jälkeen käytiin Acailla ja voikkaleivillä ihan salin vieressä.

Perinteinen brassilounas: ranuja, riisiä, feijaota, salaattia ja tällä kertaa kanaa

Sali näkyy kämpän ikkunasta

Mulla on asumisen kanssa ollu pientä stressiä täällä kun olin varautunu siihen et pääsen jonkun luo asuu täks ajaks ku oon täällä ja thats it. Nyt oon asunu vähän niinku loisena salin omistamassa "leirikämpässä" kun odotettiin et saatais jotain säädettyy mulle muualta kun tässä kämpässä asuminen on kohtuu kallista. Nyt vaa harmittavasti näyttää siltä et mun pitää tähän jäädä ja Sao Paulon matkakassasta lähtee rapiat 2/3. No eipä siinä. Syödään riisiä ja papuja kämpillä eikä juosta kokoaikaa acailla ni tästäkin selvitään. Onneks treenit on kohdillaan ni eipä jaksa totakaan hommaa hirveesti stressailla.


Rafin ja Brunon kaa on kyl ollu hauskaa. Yhtenä iltana nauroin vedet silmissä niin et vatsalihaksii sattu. Ne on kyl semmonen parivaljakko ettei toista oo nähty. Yhtenä iltana ne katto tässä kämpillä sellasta videoo missä koira murisee ku sille ehdotetaan pesua ja alkaa vinkuu ku sanotaan et pääsee kattoo tyttökoiraa ja kävelylle (video alla: banho = suihku, mel tai melissa on se tyttökoira). Se oli aika hauska jo itessään mut sit ne alko kuvaamaan omaa versioo siitä ja sitä sit kuvailtiin aika kauan. Ei menny ihan yhellä otolla putkeen ku kuvaaja nauro yleensä jo siinä kohtaa ku nauhotus lähti pyörii. Good times! Muuten ollaan vaan hengailtu salin lisäks Villa Lobos puistossa mikä on kyl aika kingi mesta. Mitä ikinä tekis mieli pelata tai touhuu ni sieltä löytyy välineet ja mestat. Tollasia kaivattais himaanki!

Matkalla Villa Lobokseen avioparin Bruno&Rafinha kanssa

Ei kait tässä enempää jaksa jauhaa. Nyt on kunnon treeni alkanu ja tarkotus ois treenaa ainakin kahesti päivässä mm-kisoihin saakka. Katotaan miten käy miehen mäessä.

Lähtölaukaus

Ensimmäinen yö on Sao Paulossa takana päin ja kohtuu hyvillä fiiliksillä ollaan! Lähin tiistaina 17:50 HKI-VANTAAlta kohti Lontoota missä oli parin tunnin vaihto ja siitä 11h lento sitten suoraan Sao Pauloon. Lennot meni tosi chillisti lukien ja pidemmällä lennolla telkkua katellessa. Normaalista poiketen sain myös nukuttua about 6h sellasissa 20min pätkissä lennon loppupuolella ja heräsinkin sopivasti juuri aamupalalle. Koneen renkaat ku kosketti kiitorataa ni kello näytti 5:25 ja seuraavan vuorokauden puolella eli keskiviikossa oltiin. Ihan sellane pieni viivästys tuli sit maahantulotarkastuksessa kun piti maksella vähän sakkoja ku olin viimeks kauemmin ku viisumi ois sallinu ja sen kanssa tuhraantu sit siellä tiskillä melkeen tunti. Olin iha paiseessa et jätkät ku on tullu mua vastaan ni ne odottelee ny mua siellä ihan turhaan. Noh vihdoin ku pääsin sit maahan ja terminaalista ulos ni eihän niitä sankareita näy eikä kuulu. Tiiviin viestittelyn jälkeen Suomeen sain Brasaveli Tomin hoitaa mun kyytiasioita ja lopulta selvis et kyyti oli vielä himassa, että oottelehan ihan rauhassa. Ei muutaku perse kahvion penkkiin ja kirja käteen. Kyyti saapu lopulta siinä kasin pintaan, mutta ei haitannu yhtään. Mä olin Brasiliassa!

Jumppailin siinä heti päivätreenit ja iltatreenit mut aika hyvin sippas kyl niissä tokissa treeneissä. Ei ees auttanu et käytiin Brunon kaa Frootyssä acailla lounaaks. Oon vieläki vähän ihmeissäni siitä... Tänään herättiin sitten ekaa kertaa tosiaan Brasiliassa ja ku tänä viikonloppuna otellaan Brasileirot eli Brasilian mestaruuskilpailut to-su, niin herätys oli aikaseen et ehitään käymässä aamiaisella tossa salin vieressä olevassa leipomo-ravintolassa ja sit puskee vielä Barueriin ennen ku äijien matsit alkaa. Sai melkoset eväät aamupalaks kuudella eurolla; hedelmäsalaattia (mihin laitoin kondensoitua maitoa kastikkeeksi [älkää kertoko vaimolle]), tuorepuristettua appelsiini- tai maracujamehua, leivät ja leikkeleet juustoineen, kaiken maailman krosantit ja tietty Brasilialaiseen tapaan paljon kaikkia kivoja pikku leivoksia. Syö niin paljon kun jaksat tietty. Uskokaa tai älkää mut maltoin syödä sopivasti enkä tullu yhtään ähkyyn... ennenku hain lautasellisen herkkuleivoksia. Breakfast of champions! Ei tarvinnu hirveesti syödä sit siellä Baruerissa.

St Etiennen aamupala...

...ja herkkulautanen :)

Äijien skabat ei menny ihan putkeen ku kaikki tippu ekalla kiekalla valko- ja sinivöisten sarjoissa. Huomenna onki sit purppuravöiset tulessa ja sieltä odotetaan sit jo menestystä kun on mukana jo aikasemmilta vuosilta mitalisteja. Siinä ku alettiin sit olee takas Paulossa ni kaikilla oli jo vähän ylläri ylläri nälkä ni puskettiin Moemaan Cachoeira Tropicaliin vetää luomu buffaan safkaa. 8,50€ syö niin paljon ku jaksat. Nami nami. Vedin tietty itteni taas ihan solmuun safkasta. Siinä ku lähin vyörymään takas autolle ni jätkät bongas siitä viereisestä pöydästä jonku kovan ammattiskeittarin Bobby mikälie. Kuulemma maailman paras skeittaaja täl hetkellä. Jäbät halus mennä fanikuvaan sen kaa mut ei kukaa sit kehdannu. Niin me lähettiin sit tyhjin käsin salille päin ajelee et ehtii päikkärit vetää ennen iltatreenejä.

Kisapaikka: Gymnasium Jose Correa Barueri - SP

Trooppisen vesiputouksen luomubuffa!

Ennen iltajumppia Demppa vielä ylipuhu mut lähtee sen ja Rafin kaa Frootyyn ja ajattelin et no voinhan mä pienen käydä seuraks vetää. No ison söin sit ja hedelmäsalaatilla. Treeneissä oliki sit acait kurkussa kokoajan, mikä harmitti vähän ku Demppa veti jumpat, mut silti jaksoin kuitenki tsemppaa pari erää enemmän ku mitä eilisissä iltatreeneissä. Pikku hiljaa tää kone saadaan tästä taas käyntiin ja lähtee homma nousuun.

Mä en oo ku vasta pari päivää ollu täällä ja oon mä vaan niin pirun ilonen jo nytten. Aina aika-ajoin havahdun siihen et mä hymyillä virnistelen jossain. Jengi varmaan kattelee et mitä toi vaalee honkkeli oikeen irvistelee. On tää vaan niin upeeta elämää. Ainoo mikä puuttuu on vaimo ja sit ois täydellistä. Mut ei kait ihan kaikkea ny voi saada. Tietynlainen merkkipaaluki tuli tänään ylitettyä kun ekaa kertaa kymmeneen vuoteen vaaka näytti yli 0,1t. Musta se on jotenkin osuvaa ku yleensä tälläsistä mun kokosista körmyistä sanotaan ettei enää punnita neuvolassa ku täällä käydäänki aina vaa'alla apteekissa! Palaillaan astialle alkuviikosta kun on kisat ohi (en siis itse kisaa) ja muutenkin on ehtinyt tapahtua muutakin kuin syömistä.

Up up and away!

Parin viikon tunteiden vuoristoradan jälkeen viime perjantaina saatiin todella todella hyviä uutisia. Kaikki on hyvin ja Mannisen poika on 100% terve (ainakin tuolla nivusten seudulla) ja pääsen kuin pääsenkin lähtemään odotetulle reissulle!

Nyt kun reissuun lähtö on viivästynyt näin paljon, jouduin olemaan tossa hetken jumppailematta ja oli pari viikkoa aikaa miettiä syntyjä syviä, niin oon lähössä matkaan jotenkin rennommalla ja paljon avoimemmalla fiiliksellä. Vaikka tarkoitus on edelleen treenata kuin eläin ja kilpailla toukokuun lopulla mm-kisoissa, niin en jaksa ottaa niistä minkään näköistä stressiä. Ne on aika pieniä juttuja esim sen rinnalla, että on TERVE ja elossa :)
Nyt naatitaankin elämästä oikein olan takaa!

Eli huomenna 17:50 on nokka kohti Lontoota, josta jatko sitten São Pauloon. En voisi olla enempää täpinöissäni. Tosta alta vähän fiiliksiä! ;)

Keväthuollon väliaikatiedot ja epämiellyttävät yllätykset

Siellä se nyt menee. Niin siis se lentokone, minkä kyydissä mun piti olla. Ei tullut pieneen mieleenkään, että edelliseen viestiin olis pitäny lisää D -kohta "kun kaikki menee vituiksi".


Niin siinä sitten tosiaan kävi, että keväthuolto ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut ja tyrää ei saatukaan torstain leikkauksessa korjattua. Lekuri ku availi meikän, niin sieltä oliki löytyny jotain, mitä siel ei ois pitäny olla ja oli vielä niin v-mäisessä kohtaa, ettei tyrääkää saa korjattua ennen kuin se jokin on selvitetty ja hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Sitä oli parikin lääkäriä ollu ihmettelemässä ja kumpikaan ei ole kuulemma koskaan nähneet mitään vastaavaa. Joten tässä sitä sit ollaan jännän äärellä, et mitähän mulla siellä oikeen on. Oma lempparivaihtoehto on ylivoimasesti kaksoisveli. Toinen lemppari on pepsimaxin litkimisestä johtuva aspartaamikertymä! Mut keskiviikkona on sit magneetti jossa toivottavasti selvii niinku jotain todellista.

Johtuen nyt siitä, että tota tyrää ei saatu hoidettua ja et sieltä löyty joku kiva bonari, niin jouduttiin lykkäämään mun lähtöä tonne reissuun. Saatiin siirrettyy mun lähtöä kolmella viikolla eli uus lähtöpäivä ois sit 23. huhtikuuta. Katotaan nyt että saadaanko kaikki hommat hoidettua tässä kolmen viikon aikana, kun tässä kohtaa pitää vielä siirtyä yksityiseltä tonne julkiselle puolelle, kun ei perse kestä näin montaa leikkausta ja kaiken maailman kuvauksien maksua. Se jää nähtäväksi. Vaikka pääsisinkin vielä lähtee tonne reissuun, niin sen luonne tulee muuttumaan aikalailla suunnitellusta lähemmäs tollasta perinteistä turistireissua. Ruokaa, juomaa, siistejä mestoja ja hyvällä tuurilla kevyttä harjoittelua. Lähipäivät kertoo paljon, että mitä tuleman pitää. Joka tapauksessa ne MM-kisat menee meikäläisellä tällä kertaa katsomon puolella. Palaillaan blogin tiimoilta astialle lähempänä tuota 23.4. kun matkablogihan tää oli.