tiistai 28. toukokuuta 2013

Toisen etapin the end

Meika turistina
Lauantaina oli Brasan lahialueen yhteistreenit ja tuliki taas jumppailtua reilulla kadella. Eka painettiin 45min guardirinkia ja siihen paalle 5 eraa painia. Oon joutunu jo vahan syomaan buranaa ku on paikat ollu vahan klesana mut onneks naa oli viikon vikat treenit ja paasi vahan lepailemaan.

Michael vei meidat illalla stadiin ja pakko myontaa et oli kylla todella makee kaupunki. En oo koskaan kayny New Yorkissa mut Chicago naytti JUST silta milta oon kuvitellu nykin nayttavan mut paljon siistimpana. Ei mitaan roskaa eika paskaa missaan. Kaytiin safkaa pitkan kaavan mukaan jossain hipster-henkisessa raflassa - oisko ollu Gilt bar. Alkupalat oli torkeen hyvia mut paaruoka oli vahan plaah. Kupu ravittuna oli kuitenki hyva puskea sit Playbook:iin kattelee UFC 160 livena telkusta. Join jopa pari virallista ufc olutta! Huomas siina co-main eventin kohdalla et on ollu aika rankka viikko kun ei meinannu pysyy simmut auki. Heti ku Brown Pride oli tiputtanu Isojalan ni Mike lahti heittaa meita himaan. Silla ois ollu meille jotku tosi kivat high school bileet mihin se yritti ylipuhuu meita mut pysyttiin kovana ku on kisat tulossa (ja ma olin ihan sippi). "Aaaaw fucking Worlds" totes Mike ja lahti heittaa meita himaan. Aamulla ku herattiin ni se ei ollu vielakaan tllu kotiin :)

Sunnuntaina oltiin kyl niin pots lojo ku olla ja voi. Luettiin, katottiin leffoja ja kaytiin safkaa. Siin oli koko paivan ohjelma. Sykkeet nousi eniten ku yritin syoda kokonaan Cheesecake Factoryn chicken ceasar salaatin siina kuitenkaan onnistumatta. Ma tiesin jo illalla nukkumaan mennessa et huomisista treeneista tulis vaikeet koska se mita teet tanaan ni sun kroppa valmistautuu siten huomiselle. Pienta shokkihoitoa kropalle.

Tanaan eli maanantaina nailla kulmilla vietetaan Memorial Day:ta joka on tallane sotaveteraanien ja sodissa menehtyneiden muistopaiva. Meille se tarkotti sita et iltatreenit oli peruttu joten aamutreenit oli meidan vikat jumpat taalla. Treeneissa oli yllattavan paljon vakea ja saatiin hyvat treenit aikaseks. Vaikka oltiin eilisen jaljilta vahan tahmeessa kondiksessa niin kunnialla vedettiin naaki treenit lapi. Kun paasin autoon istuu ni vedin siella spontaanit huutotuuletukset ku oli niin hyva fiilis neljan viikon raakin lapiviemisen jalkeen. Mike ja Joonas katto et nyt toi jatka sekos.

Memorial Day perinteisiin kuuluu grillaaminen ja meidatkin oli kutsutta Miken sedan Joe:n himaan syomaan. Oli kulkaas niin Jenkki meininkia mut oli kyl ihan torkeen siistia paasta mukaan tollaseen sukujuhlaan. Siella tais olla nelja sukupolvea Chicagon italiaanoja paikalla ja grilli koreena makkarasta ja hampurilaisista tietty! Naiset haaras keittiossa ja Joe grillimestarina. Muut miehet istu ruokapoydan aaressa juomassa kaljaa ja syomassa kaikkia herkkuja mita oli tehty valmiiksi jo aamulla tai tuoreena grillista. Mahtava kokemus ja upeeta porukkaa!

Viimesen illan kunniaksi katotaan Miken ja Melissan kanssa Hajyt elokuva et ne saa vahan ideaa siita miks me ollaan tallasia juroja maalaisia. Mike lahti just hakee meille Amicista safkaa ni syodaan samalla ku katellaan leffaa. Aamulla sitte oliski lahto Kaliforniaan missa VIHDOINKI treffaan Sarin ja loput meidan poppoosta. Toinen etappi alkaa olemaan taputeltu!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Toisen etapin loppupaa haamottaa

Viikko on menny taalla Chicagossa ku siivilla. Mun on joka paiva ollu tarkotus paivitella vahan tekimisia tanne mut jotenki paivat on vaa karkaillu enka oo saanu aikaseks...

Ulkotreenit Compridon tyyliin
Niin siina sit kavi etta ei me perjantaina mihkaa ulos jaksettu lahtee - ja hyva niin. Lauantaina kun oli Brasan lahialueen salien yhteisharjotukset ja jengia oli todella mukavasti paikan paalla. Auringon paahteen alla oli kohtis raskasta painii ja treenit oli tosi kovat mut niistakin selvittiin ja oli tosi mukava kokemus! Nyt alkaa vahan olee kroppa palautunu matkustamisesta ja sopeutunu erilaiseen ilmastoon. Ekat paivat ku oli tosi tosi tosi raskaita ja sippailin ihan totaalisesti treeneissa (mika tuntu vahan oudolta ku ei mun niin huonossa kunnossa kuitenkaa pitais olla vaikka huonossa oonki) mut jo naissa Brasatreeneissa kulki homma huomattavasti sujuvammin ja alkuviikosta vielakin paremmin.

Lahtokohtasesti oon yrittany jumppaa sen kaks kertaa paivassa mut vahitellen alkaa tan neljan viikon treeniputken jalkeen olee kroppa niin vasyny etta ei ihan oo joka paiva jaksanu. Ei enaa palaudu treeneista ihan samalla lailla kun kakskymppisena :)

Joonas lensi mun seuraks Helsingista tanne keskiviikkona ja ollaan kimpassa kayty treenailemassa. On kyl kiva ku on joku messissa kenen kanssa voi jauhaa tekniikkaa ja kayda syomassa Yogli Moglissa Frozen Yogurtia.

Tassa on niin paljon tapahtunu kaikkea ja niin kauan ehtiny kulua edellisesta paivityksesta etten oikeen osaa ees kirjottaa mitaan. Mut sanotaan vaa et ollaan viihdytty ja hyvilla fiiliksilla mennaan. Huomenna viela Brasatreenit sit sunnuntai vapaa. Maanantaina sit vikat kovat jumpat aamupaivalla minka jalkeen kone on viritetty huippukuntoon! Tiistaina ois sit lento Losiin missa kisat pidetaan. Siella sit treffataan loppu GB:n porukka ja tietty Samse joka lentaa tiistaina mun seuraks tanne Ameriikan maalle. Wuhuuuu!!

Yritan paivitella jotain jos jotain erikoista tapahtuu! Alla viela kuva mun tiistain iltapalasta :)

Pannukakkuja Yankee style!

lauantai 18. toukokuuta 2013

City by the lake

"And the embers never fade in your city by the lake, The place where you were born" - laulaa Smashing Pumpkins Chicagosta. Viitataanko tassa kaupungin kovaan yoelamaan en osaa sanoa, mutta kuuleman mukaan stadissa on villi meno ja lahestulkoon kaikki tekeminen taalla kuulemma "involves heavy drinking". Jos nain on niin tunnen pari tyyppia ketka viihtyisivat taalla siina tapauksessa loistavasti :)

Omat ensiaskeleet Chicagossa - tai tarkemmin Niles - nimisessa kaupungissa pikkasen Chicagon ulkopuolella on koostuneet samoista aineksista kuin reissun ekalla etapilla Sao Paulossa. Treenista ja syomisesta. Kaikin puolin hyvista jutuista siis. Mutta on tassa vahan muutakin ehtinyt tapahtua kun oon ehtinyt kuitenkin jo muutaman paivan taalla pyoria.

Lento Sao Paulosta Miamiin kesti 8h ja mun istumapaikka oli sellasessa kohtaa et siina oli seina takana eika selkanoja kaatunu yhtaan taaksepain. Taa oli yolento ja olin nukkunu edellisena yona aika vahan joten olin kuvitellu nukkuvani koko lennon, mut enpa saanukaan unta ni tuli sitten katottua 3 leffaa siina. Yllattavan nopeesti koko setti oli kuitenki ohi ja Miamissa tiukan rajatarkastuksen jalkeen hyppasin valipalan jalkeen uudelle lennolle Chicagoon. Taa lento oli 3,5h ja nukuin melkeen koko setin ku tukki. Mun frendi Michael, jonka luona asun taalla, tuli hakee mua kentalta kun kello naytti 10:00 aamulla.

Miken menopeli tartti kyydin
Aamupalan ja paikkareiden jalkeen lahettiin ajelee Compridon salille treenaa. Kelasin et nain 14h matkustamisen jalkeen tekee hyvaa vahan hikoilla. Sali on pikkasen kaukana Miken kampilta ja sinne ajeleeki jonku 45min suuntaansa, mut eipa silla kait mitaan valia oo. Ajeltiin treenaa ja sippasin tietty ihan taysin treeneissa mut hauskaa oli niinku rullatessa aina on. Takasin ajaessa Miken auto sippas tien kylkeen ja ei ollu muuta vaihtoehtoo ku soittaa hinausauto paikan paalle. Oltiin vasta seuraavana paivana menossa hakee mulle omaa autoa ni oltiin Miken VW Golfilla liikenteessa.

Korean Barbeque
Parin tunnin odottelun jalkeen paastiin takas kampille missa Miken broidi Nick ja daami Melissa venas meita ku oli tarkotus menna kimpassa Korean BBQ:n safkaa. Kello oli jo aika paljon ja meika oli menossa jollain muutaman tunnin unilla ni alko kaikki olee jo pikkasen epatodellisen tuntusta mut pakkohan miehen on safkaa ni siina puolen yon jalkeen oltiin sit vihdoinki ravintolassa poydan aarella ruokaa odottelemassa. Korealainen grilli toimii niin et keskelle poytaa tuodaan hiillos missa ite grillaat omat lihas ja poyta tuodaan muuten tayteen kaiken nakosia pikkusafkoja mista ei ollu hajuakaa et mita ne on. Kaikkee yritin maistaa kyl. Hyi ku oli hyvaa. Nam. Siina vaiheessa ku oltiin takas kampilla ja meika ihan sankykamaa ni jatkat alko kattoo viel jotain dokkaria siina olkkarissa missa punkkasin mut meikalla valot sammu aika nopeeseen siina kohtaa ku paasin makuuasentoon omalle pedille. Eka paiva "Chicagossa" oli taputeltu.
Naa kaupungit taalla pain maailmaa sulautuu jannasti yhteen. Meilla pain ne olis vaan saman kaupungin eri kaupunginosia, mut taalla ne on aina omia kaupunkejaan. Esim taa Niles missa asutaan ni tassa kavelymatkan paassa on ite Chicagon ja Park Ridgen kaupungin rajat. Ne rajat menee hassusti aina puolesta valista katua. Autolla ku ajaa sita rajakatua pitkin niin pystyy helposti sanoo et tolla puolella on toinen kaupunki ja tolla puolella toinen ku katukyltit on erilaiset, jalkakaytavat on erilaiset ja jossain tapauksissa autotien asfaltti on esim Nilesin puolella ihan uus ja Chicagon puolella kulunu ja reikia taynna. Tuntuu jotenki hassulta ku meilla himassa kaikki on miten on. Otan kuvan joku paiva ja laitan seuraavaan blogiin ni naette mita meinaan.

Mun pikakiituri
Torstaina sit kaytiin hakee mulle menopeli Hertzilta ja melkonen urheiluauto onki kyseessa, eiks ookki? Ehka hienoin auto mita oon koskaan paassy ajaa... Joo ei. Hirvein laatikkoauto minka maa paallaan kantaa mut paasempahan paikasta A paikkaan B ni kaikki hyvin.


Nyt kun mulla on oma auto kaytossa ni elama on vahan helpompaa taalla. Ma inhoon ku oon taysin riippuvainen muista ni nyt voin menna ja tulla omien suunnitelmien mukaan. Torstaina ja perjantaina kavin viela jumppailee ja jostain syysta paini taalla on kulkenu tosi tahmeesti ja mulla on ollu enemman ongelmia naiden kaa ku brassien kaa mika on tuntunu tosi oudolta. Toivotaan et oon vaa tosta reissaamisesta ollu sipissa ja sen takii ei oo oikeen kulkenu. Ehka taa tasta pikku hiljaa alkaa taas paranee. Kunto on luvattoman huono (edelleen) mut se on sellane juttu mille ei oikeen mitaan mahda. Se joko paranee tassa treenatessa tai sitte ei. Compridonki kaa oon paassy painii ja voin kertoo et se on aika painava kundi...

Ulkoilmaostari Old Orchard
Treenaamisen lisaks kavin vahan shoppailemassa Old Orchard ostarilla. Sortseja olin vailla ja niinhan siina kavi et kirjakauppaan paadyin. Laatikkoauto rullas himaan ilman sortseja mut pari sitakin kovempaa kirjaa kyydissa. Ostarilta loyty myos mun lemppari Cheesecake Factory, joten jossain kohtaa ku pieni nalka yllattaa ni pusken sinne syomaan jonku "pienen" salaatin ;)

Olin aika innoissani ku kirjakaupasta loyty Miles Cameronin kehuttu fantasiadebyytti Red Knight sellasena semipokkarina ja oon odottanu sita ku kuuta nousevaa!

Heaven on earth - kylla kaikki noi on kirjoja!
Taa asumis -ja elamisjarjestely taalla Mikella on aika jees ku taa kamppa on hyva ja taalta loytyy kaikki mita tarviin, sit niiden perheella on ihan tossa vieressa oma ravintola missa on ollu hyvat poperot eika oo mitaan tarvinnu maksaakkaan. Siella mul on myos ollu wifi kaytossa ni paasee puhelinhommia hoitaa. Muutenki oon viihtyny naissa suburbseissa hyvin. Kaikki tarvittava loytyy aina lahelta. Illalla ois tarkotus kayda tsekkaa vahan tota Chicagon stadia ja ehka ottaa pieni pintaraapasu tohon alussa puhuttuun yoelamaan. Juomishommat tietty jaa taas muille. Muutenki pitaa olla ajoissa himassa ku huomenna on Brasa -treenit 11:00 Compridolla. Tarttee olla iskussa et saa taydet tehot irti niista treeneista!

Jenkit on aina jenkit oltiin sitten missa pain tahansa. Kyl taalla ihminen viihtyy! Alla viela video mihin alussa viitattiin. Enjoy!!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Loppurutistus

Eduardo Santoron salilla SP All-Stars + meika
Taa on talla eraa viimenen paivitys Brasseista ja talle kertaa ei oo yhtaan kuvaa safkasta! Ajattelin kylla ehka vahan kirjottaa siita kuitenki mut se on vahan erikoisempi juttu ni naatte sitte.

Perjantaina lahettiin ekoihin treeneihin moninkertasen maailmanmestarin ja kaikin puolin erittain symppis tyypin Eduardo Santoron salille. Salille oli kutsuttu jengia ympari Sao Pauloa treenaa mundialeja (eli niita mm-kisoja) varten. Mukana oli mm. Eduardo ite, Michael Langhi, Tarsis Humphreys, Dimitrius Souza ja laja muita mustia ja kovia ruskeavoita. Sanomattakin on selvaa et kovat oli jumpat tuli siina opittua vahan jotain kivoja yksityiskohtia omoplataanki! Olin ihan naatti naiden treenien jalkeen, mut safkan ja pienien nokosten avulla jaksoin viela painaa illalla toiset jumpat. On taa vaan perskeleen hauskaa touhua!

Lauantaina ois ollu ihan kovat treenit viela tarjolla Dempan salilla mut en saanu nukuttua edellisena yona ni laskeskelin et nyt alkaa varmaan olee kroppa lepoa vailla ku kay nii kierroksilla viel yollaki ettei uni tuu simmuun ni kuuntelin kehoani ja paatin istuskella ne treenit vaa sivussa katsojan roolissa. Reenien jalkeen kaytiin Frootyssa safkaa moms moms ja sit viela poikettiin Brunon kaa Shopping Villa Lobosissa vaihtaa mulle lisaa realeita (jenkkikassasta) ja kavin ostaa uuden kirjan (Neil Gaiman - American Gods) ku olin edellisena iltana saanu Justin Croninin - The Twelwe kirjan loppuun ja eihan ihminen voi paivaa ilman lukemista olla.

Sunnuntaina herattiin Rafin kaa kampilta ja paatettiin viettaa aitienpaivaa yhdessa kun kummallakaan ei nyt ollu mahollisuutta sita oman perheen kaa viettaa. Just ku oltiin kelaamassa et mita safkaillaan ja muutenki touhutaan koko paiva ni yks Rafin oppilas soitti ja kutsu meidat luokseen safkaa ja viettaa paivaa. Ennen ku meita tultiin hakee ni Rafi vaa kerto et se kundi on joku kokki ja silla on oma ravintolaki Sao Paulossa mut muuten en tienny mitaan. Musta oli vaa nastaa et mutki pyydettiin mukaan.
Ku paastiin perille ni meidat otettiin tosi hyvin vastaan ja siis se kamppa oli ihan torkeen kokonen ja muutenki hulppee ja omanlaisella tavalla tosi makeesti sisustettu. Ei mitaan mihin oon tottunu Suomessa tai ees Brasiliassa. Hiffasin kyl heti et tan kundin ravintolan taytyy menestyy aika hyvin et silla voi tallane lukaali olla ja viela ihan SP:n ytimessa. Kavi ilmi et se kundi oli Alex Atala joka viime vuonna valittiin maailman kuudenneks parhaaks kokiks S. Pellegrinon The Worlds 50 Best Restaurants skabassa (http://www.theworlds50best.com/) ja on valittu Times lehden 100 most influential people in the world listalle. Siina me sitten vietettiin paivaa ja Alex duunas meille ja koko perheelle tietty safkat, kuunneltiin musaa ja naatiskeltiin virvoitusjuomia. Aarettoman mukava tyyppi kuten koko perhekin ja hieno hieno paiva. Niilla oli lemmikki kanakin. Siella se kaveli ympariinsa ja paasteli ruikuleita sinne tanne.
Viela illan paatteeks Alex kutsu mut ja Rafin sen raflaan tiistaina lounaalle ennen ku pitaa lahtee kentalle et paasen maistaa sen ruokia. Ma olin etta kiinni veti! Kai se naki mun masusta et tykkaan ruoasta :)

Vikat iltatreenit Dempalla. Iso posse kasassa!
Tanaan oli viimoset iltajumpat viela Demianin salilla. Viidelta oli kisajumpat: pelkkaa pystya 2min eria tarpeeks. Naa aina haukkuu mua vahvaks mut kyl naillaki ruista loytyy ranteista. Sitku on viel iha susipaska pystyssa ni voimaa tulee kaytettyy iha luvattomasti.
Pienen hengahdystauon jalkeen puskin viela paalle toiset ns normaalitreenit ja alko paiva oleekki taas taputeltu Mannisen pojalta. Treeneissa oli melkeen 50 osallistujaa joten vakea riitti. Valilla oli jopa vahan ahdasta painia mut onneks taalla kunnioitetaan korkeempivoisia ni ei hirveesti tarvinnu ite vaistella vaa valkovoiset hyppi alta pois ku meika ryskas menee. Huomenna viela aamutreenit, Alexin raflaan lounaalle, Badboylta ostaa mulle puku ja kampan kautta hakee kamat ja meno Chicagoon nii et soi!

Vaikka rakastanki Brasiliaa ja Sao Pauloa (ja mun hohlia kavereita taalla) niin oon oikeestaan tosi fileissa et paasen Jenkkeihin ja ekaa kertaa Chicagoon. Katotaan mita tarjottavaa tuulisella kaupungilla on tallaselle jiu-jitsu pallontallaajalle! Tchau!

Tossa on loppuun viela tommonen video (talla ei siis oo mitaan tekemista jiu-jitsun tai Brasilian tai edes matkustamisen kanssa, mutta se osu aika napakymppiin sellasten asioiden tiimoilta mita on tullu ite kelailtua viimeaikoina paljon) eli siina ihmetellaan et mika meidat ihmiset oikeen tekee onnellisiksi ja iloisiksi, tieteen nakokulmasta ja hyvin esitettyna. Suosittelen erittain lampimasti kaikille. Puhuttu englanniksi en oo varma onko siihen jotain tekstityksia. Enjoy ja seuraavan kerran sitten Chicagosta yhteyksia!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Nyt puuttuu aaat ja ooot

Elikka siis ne aakkosten viimeset vokaalit. Omasta koneesta on ollu akku loppu melkeen viikon ja mukana vaan jenkkiadapteri ni en oo paassy kirjottelee vaik tarkotus oli jo tossa viikolla aikasemmin laitella valiaikatietoja taalta viidakosta. Rafin koneella onneks paasin nyt kaymaan ku on kerranki himassa ni katotaas mita kaikkee tas on ny taas tapahtunu. Pahoittelen jo etukateen ku suurinosa kuvista on taas ruoka-aiheisia... :)

Festa Italiana
Tapahtumajulkka

Lauantai meni ihan vaan chillaillessa ja palautellessa. Illalla sitten Bolo tuli hakee mua et mennaan vahan kaymaan ulkona tuulettumassa ja safkaamassa katuruokaa. Jo ku ajeltiin tapahtumapaikalle pain hiffasin miten taalla Sao Paulossa valimatkat ei merkitse niin paljoa kuin meilla Helsingissa. Periaatteessa vois sanoa et ajettiin Helsingista Lohjalle iltapalalle ja se on taalla pain ihan normaalia. Valimatkat on pitkia ja jos jotain haluu teha niin sen kanssa on vaa elettava. Kaytannossa bileet oli sellaset et yks kadunpatka oli katkastu liikenteelta molemmista paista ja siihen oli sitten vedetty ruoka ja juomakojuja pystyyn molemmin puolin teita. Bandi soitti humppaa, lapsille oli pomppulinnaa ja trampoliineja, ruokaa oli suolasta seka makeeta ja juotavaa virkistysjuomista tietty olueen. Kaikille safkakojuille oli jonoja (jos oltais oltu Suomessa ni safkakojut ois ollu tyhjia ja juomakojulle ois ollu ainoo jono) ja homma toimikin melkeenpa niin etta ensin mentiin hakee safkaa siita kojusta missa oli lyhin jono ja sit niita safkoja mentiin safkaa seuraavaan - pidempaan - jonoon ja talleen edettiin pikku hiljaa sinne illan kohokohtaan eli spagettiin tomaatticalbresakastikkeessa.

Bilemesta.
Ite soin vaan parista kojusta matkalla makarooniin, Pernil -sampylan ja fogazza pasteijan. Pernil on sellasta revittya possunlihaa mukavasti maustettuna ja talla kertaa sipulin kaa tarjoiltuna. Fogatta on taikinan sisaan leivottu mozzarella-tomaattisekotus joka sitten uppopaistetaan rasvassa. Bolo ja sen frendi veteli siina viela jotain pizzaa valissa mut ma aloin olee jo taynna naitten valietappien jalkeen. Mut spagettia oltiin tultu syomaan ja sita sitten jonotettiinki 15min fogazza kadessa. Ihan hyvaa oli mutta en tiia olisinko Suomessa lahteny ajamaan sen tahden 45min suuntaansa. Mut meilla oli tosi kivaa ja vatsa oli ainakin ihan taynna illan jalkeen eika rahaakaan menny ku 20 realia eli joku 8 euroa. Pari timmaa varmaan kierreltiin ympariinsa ja ahkyissa lahettiin sit ajelee kotia kohti.

Fogatta mmmm
Siina kotimatkalla tapahtu musta ihan hauska juttu. Just ku oltiin lahetty ajaa himaan pain ni ekoissa valoissa mihin jaatiin ajo joku auto meijan viereen. Bolon frendi (oisko ollu Danilo) vilkas sivulle ja ruuvas valittomasti ikkunan auki ja alko viittoo sinne viereiseen autoon. Kuskin puolen etuikkuna aukes ja Danilo alko valittomasti iskee sita naiskuskia ja ilmotti et haluais tutustua, saisko numeroa jne jne. Tajusin et kai tallasessa miljoonakaupungissa jos nakee jonku kiinnostavan ihmisen ni pakko teha jotain peliliikkeita ku mahikset on ettei koskaan muuten enaa nae uudestaan. Valot ku vaihtu vihreiks ni ajeltiin viela hetki kavelyvauhtia ku ehka tuleva pariskunta jutteli siina ja vaihto numeroita ennen ku jatkettiin matkaa. Mitenkohan se tarina paattyy?

Pernil in the making
Toinen erikoinen huomio oli ku ajettiin 25 de marco alueen ohi yolla. Paivisin ku se on vahan semmonen mustanmaentori meiningilla varustettu kaupunginosa, mut yolla se oli ihan taynna sellasia lavakuorma-autoja jotka myi hedelmia. Bolo selitti et ne hedelmakuljetukset mitka tulee Sao Pauloon huomista varten viettaa yon siina ja myy siita suoraan kuluttajille isoja eria hedelmia naurettivin hinnoin. Esim kaupassa ananas saatta maksaa 8 realia niin silla hinnalla saa 5 ananasta tuolta. Jos vaan jaksaa nahda vaivaa lahtee yolla hedelmaostoksille (melkeen Lohjalle, ehka johki Nummelaan) ni saattaa saastaa jonkun verran rahaa. Aamulla ne jaljelle jaaneet hedelmat sit myydaan kauppoihin. Erikoinen vekslaus mut niin Brasiliaa ku olla ja voi.



Costelaria - Imperio da costela

Sunnuntaina en syony mitaan aamupalaa ja ootin vaa et kello lyo 13:00 et Silvio tulee hakee mua syomaan. Mukana oli myos Silvion vaimo ja molemmat lapset. Oltiin kayty taalla jo viime kerralla syomassa ni tiesin mita tuleman pitaan.Suussa sulavaa, valmiiks luista irrotettua, 36h kypsytettya harankylkea niin paljon ku napa vaa vetaa ja vahan paalle. Mulla ei riita sanat kuvailemaan tota makunautintoa. Toivottavasti kaikilla on joskus mahis paasta kaymaan tuolla. Lafkan nimi on tossa otsikossa ja sijaitsee Osascossa. Autolla iisi 15min Dempan salilta. Vedin itteni remonttiin ja eipa tarvinnu enaa loppupaivana syoda sit mitaan. Arvatkaa miten hyvin meni maanantain ekat jumpat? :)
Silvio ja meidan loputtomiin tayttyva lihapannu


Maestrot kyljen kimpussa


Reenii, reenii ja Rascalia

Jumpat on jatkunu samaan malliin ku viimeviikolla. Vahitellen jaksaa paremmin ja paremmin painii, mut viela ollaan todella kaukana siita millasessa kunnossa pitais mm-kisoissa oikeesti olla. Jos taa kondiksen kohentuminen jatkuu suunnilleen samaa tahtia ku se on tahan mennessa parantunu ni kisoihin mennessa oon luultavasti sellasessa kunnossa missa pitais normaalisti olla ennen 8vk leiritysta. Mut nailla korteilla pelataan, enka valita kyl yhtaan. Se on pieni ihme et oon ees koko reissussa ja matka se on mika merkkaa ei niinkaan se maaranpaa. Mut ihan rehellisesti puhuen niin oon nyt jo saanu vedettyy samalla vyolla ottelevien brasilian mestaruuskilpailuiden mitalisteja vastaan ihan tasapaisia sparreja ja se rakentaa mun itseluottamusta tukevammaks ku mikaan muu.
Rascalin salaattipoyta
Myos Dempan kaa oon paassy painii melkeen joka paiva ja neki setit on menny ihan hyvin. Pitaa tietty muistaa et se keskittyy paaasiassa vapariin eika oo hirveesti puvun kanssa treenaillu, mut kuitenkin. Koskaan aikasemmin ei oo ollu sellasta eraa sen kaa ettei se ois lopettanu mua mut nyt ollaan otettu jo useempi. Mut myos useempi sellanen missa on Mannisen kasi kayny kiivaaseen tahtiin! Ihan vaan ettei tuu vaaraa kasitysta kellekkaan :)

Tonho tilaamassa tuorepisteelta jotain herkkuu
Sarin kaa ku oltiin 2010 taalla niin yks meijan lemppari safkapaikoista oli sellanen italialaishenkinen Rascal. Brassityyliin siella on isot seisovat poydat mista saa melkeen kaikkea mita nyt mieleen juolahtaa ku puhutaan italialaisesta safkasta. Brasilialaisella twistilla luonnollisesti ja all you can eat. Rascalin pointti kuitenki on sellanen tuorepiste mista kaydaan tilaa mita haluaa ja kokit valmistaa ne sulle siina odottaessa. Jotain pastoja yms on jonkin verran aina valmiina, mut jos pisteelle on jonoa niin kaiken saa aina ihan freesina ja omien silmien alla duunattuna. Oma lemppari on Ravioli verde Alfredo kastikkeella ja siihen kylkeen jotain lihaa mita sina paivana sattuu Rascalissa olemaan tuorepisteen menussa. Aaaaaivan mahtava paikka. Hieman kallis tosin eika taalla viitti ihan joka viikko kaydakaan safkaamassa, mut aina sillon talloin loistava ratkaisu. Toinen hauska yksityiskohta Rascalissa on paperiset poytaliinat mihin voi poydassa olevilla variliiduilla piirtaa tai kirjotella illanvieton lomassa. Pysyy lapsetki ruodussa tai kerran nain ku joku tatuoija teki koko poydan suuruista japanilaista lohikaarmetta suupalojen lomassa. Oli pakko aina valilla vilkuilla sinne et millanen siita on tulossa. Keskiviikkona Tonho, mun frendi jo 2006 reissusta muisti et tykkasin Rascalista ja pyysi jos lahen sen seuraks illalliselle sinne. Kaikki tietaa mita siita seuras. Jep ahky!
<3

Taaki viikko alkaa olee pulkassa vaikka kelasinki kyl treenaa PE ja LA viela. Sunnuntaina palauttelua ja sitten maanantaina vikat treenit Dempalla ja tiistaina koneen nokka kohti Chicagoa missa parin viikon viimeistelyt Compridon luona. Oon kylla nauttinu taysin rinnoin tasta treenaamisen ja ruoan runsaudesta ja ennen kaikkea laadusta. Entista selkeempana on mielessa et mita sita haluais elaakseen tehda! Samse (eli maailman vahvin Sari) ku ois viela pykalassa niin kaikki ois ollu tuplasti kivempaa. Noh parin viikon paasta mekin nahdaan taas ja sitten loppu reissu menee niin kuin pitaakin eli yhdessa!

Tahan loppuun laitoin viela maisemakuvan kampan ikkunasta auringonlaskun aikaan ihan vaan et ois joku kuva jostain muustakin ku safkasta! HAH!


Auringonlasku kampan ikkunasta

lauantai 4. toukokuuta 2013

Viikot vierähtelee


Ensimmäinen kokonainen viikko on nyt vierähtäny täällä juikan luvatussa maassa. Maanantaista torstaihin treenasin kahesti päivässä ja perjantaina treenasin kerran, mutta otin useamman erän sparria kuin muissa treeneissä. Alko jo torstaina olee vähän puuduksissa ni päätin että kuuntelen kerranki kroppaa ja skippaan perjantaina toiset treenit mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli oikea päätös. On sen verran paikat saanu kolhujakin tässä viikon mittaan et lauantai ja sunnuntai menee treenien suhteen palautellessa.

Jiu jitsun jälkeen parasta ajanvietettä
Tosiaan pikku hiljaa täällä on muodostunu sellanen sopiva rutiini päiville joka alkaa reilulla aamupalalla jossain 9:30 tienoilla ja jatkuu aamu treeneillä n.11-13. Oon venytelly todella paljon treenien jälkeen et paikat pysyis treenikunnossa ja oon ennen kaikkea keskittyny tonne lantion seudulle ettei mun ylisuuret nivuslihakset vaan täällä ollessa tekis taas tepposia. Venyttelyjen ja suihkun jälkeen oon yleensä safkannu salin vieressä Petiscao nimisessä lafkassa lihaa, riisiä, papuja ja salaattia. Juoman kanssa kustantaa about 7€ mikä ei oo musta yhtään paha. Lounaan jälkeen yleensä pienet nokoset kämpillä ja frendien ja Sarin kanssa chättäilyä ja sit taas iltapäivällä / illalla uudet jumpat joko 17 tai 18:30. Uudet venyttelyt ja suihkut ja sit iltapalan kautta kämpille chillaa joko surffaillen tai viime päivinä lukien Justin Croninin - "The Passage" kirjaa. Iltapalana oon yleensä nauttinu acain ja americano leivän joko St. Etiennessä tai Esquina do Acaissa jotka molemmat on kans ihan salin kulmilla. Yhtenä iltana poikkesin kuviosta ku Tonho pyys mua sen kaa iltatreenien jälkeen Frootyyn mehulle. Vedin ison acai-banaani-mansikka mehun, ison acain ja päälle vielä pari isoo lämmintä leipää. Oli hiukka paha olo sen jälkeen ja viel seuraava aamunaki. Treenitki meni iha vituiks. Hah.

Treenit ylipäätään on lähteny rullaa pikkasen paremmin. Melkeen vois sanoo et joka päivä jaksaa yhen erän painii paremmin. Sinäänsä ihan hyvin ku melkeen nollista lähettiin kondiksen suhteen ja nyt jaksaa jo 3-5 kohtuu kovaa erää vetää. Dempanki kaa pääsin uudestaan painii enkä tällä kertaa ollu kuollu jo valmiiksi ni meni heti paremmin. Saatiin varmasti molemmat enemmän irti siitä tällä kertaa. Viimeks ku oli iha yhteen maaliin.
St. Etiennen "Americano"
Eilen illalla käytiin vanhan kaverin Ricardon (jonka luona asuin 2006) ja sen daamin kanssa tsiigailee Iron Man 3. Oli mun ensimmäinen IMAX -kokemus ja olin kyl vaikuttunu. Tykkäsin leffasta kovasti ja varmasti osittain visuaalisen ja äänentoistolisen annin takia. Hyvää äksöniä, sai nauraa paljon ja mukana oli hyviä ylläreitäkin. Ja Marvel leffoille uskollisena lopputekstien jälkeenkin oli vielä pieni maistiainen mukana. Tänään ois tarkotus lähtee illalla muutaman salin kundin kaa sellasiin "katubileisiin". Ne on sellaset markkina tyyliset kyläjuhlahenkiset juhlat missä saa halvalla hyvää ruokaa ja juomaa. Nää pirskeet on jossain "Italialaisella" kulmakunnalla niin ruoka on kuulemma täten Italialaista. Sao Paulolaiset tuntien ni luvassa on kulinaristinen täysosuma ja itseni tuntien mitä luultavammin ähky. Juomishommat ajattelin jättää muille. Sunnuntaina ollaan lounastamassa Silvion perheen kanssa All-you-can-eat-ribs mestassa "Costelaria":ssa. Sunnuntailounaan kylkiä on alettu kuulemma työstämään jo torstaina joten suussa sulava lounaskokemus on varmasti luvassa!

Ens viikko jatkuu samalla kaavalla kuin tämäkin. Fiiliksen mukaan yritän lisätä viikkoon 1-2 treeniä ja kaikki tietty lajia kun tänne asti ollaan tultu. Palaillaan asiaan ens viikolla (ellei läppäristä ehdi loppua akku ennen sitä :)) Tossa vielä alla vähän paikallista hoppia niille ketä kiinnostaa. Pumpun nimi on Cone Crew Diretoria!