The end

Näkymä kämpän ikkunasta

Huhtikuun lopussa lähdin pienien kommervenkkien jälkeen reissuun ja nyt kesäkuun lopussa on aika palata kotiin. Just kävin saattelemassa Sarin kentälle kun se palaa Suomeen New Yorkin kautta mihin jää viettämään päivän ennen ku lentää kotiin asti. Mulla lähtee lento vasta illemmalla niin tässä kohtaa oli hyvä rako päivitellä vähän tapahtumia viimeiseen blogipäivitykseen.

Sao Paulossa viimeset pari päivää meni ihan rehdin treenaamisen ja syöpöttelyn merkeissä. Ikävä taas jää kaikkia treenikavereita. Toivottavasti avautuu tilaisuus uudelle reissulle mahdollisimman nopeasti. Keskiviikkona Bruno heitti meidät Rafin kanssa bussiasemalle puolen päivän tienoilla ja ehdittiin Sarin kanssa sitten 12:30 bussiin. Matka Rioon meni aika leppoisasti vaikka bussi saapuikin perille lopulta 1h30min myöhässä eli matka kesti 7h30min 6h sijasta.

Rion bussiasemalta otettiin taksi kaverimme Brunnan luo jonka luona asuttiin tää viikko Riossa. Brunna oli tehny meille pöytävarauksen johki argentiinalaiseen ravintolaan tervetuliaisillallista varten ja oli kyllä hyvää ruokaa. Samalla tutustuttiin Brunnan miesystävään, Sao Paulosta kotoisin olevaan herrasmieheen Brunoon. Sen jälkeen tuli uni hyvin ja seuraavasta aamusta päästiin aloittamaan Rion loma toden teolla.

Brunnan kämppä on aika hyvällä sijainnilla Humaitan kaupunginosassa joten tästä pääsi kätevästi liikkumaan rannoille, ostareille tai keskustaan mitä ikinä nyt sattuikaan olemaan vailla. Täydellinen mesta meille. Jännä juttu miten podin koko Riossa olon ajan huonoa omaatuntoa siitä etten treenannut vaikka se oli jo etukäteen päätetty ettei täällä kosketa kimonoihin kertaakaan vaan ollaan aidosti lomalla. Se että Gracie Humaitan päämaja oli 100m päässä kämpiltä ei helpottanut treenaamatta olemista. Onnistuin kuin onnistuinkin olemaan kokonaisen viikon jumppaamatta. Mulla oli kuitenkin muutama pelisääntö joiden mukaan elin täällä ettei homma karkaa ihan käsistä: 1) vähintään yksi churro / päivä. 2) vähintään yksi acai / päivä. 3) vähintään kaksi kaljaa / päivä. Onnistuin pitämään säännöistä aika hyvin kiinni ja uskon että omalta osaltaa se auttoi loman onnistumisessa!

Ilmat täällä oli vähän kaksijakoiset ja biitsille ei päästy kunnolla kuin kahtena päivänä kun aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta. Muuten oli pilvistä / puolipilvistä ja jonkin verran loman alkupuolella sateita. Biitsien lisäksi vihdoinkin päästiin tsiigaa Seleronin rappuset Lapassa (Sarilla kaikki kuvat) mistä Sari on puhunu jo 2006 lähtien. Jos liikutte täällä päin niin suosittelen kyl käymistä. Ja samaan reissuun kannattaa jatkaa matkaa sen mäennyppylän ihan päälle asti mistä löytyy Parque das ruinhas mahtavineen näköaloineen!

Eli käytännössä meidän loma on koostunu enemmän tai vähemmän auringonpalvomisesta ja Copacabana-Ipanema-Leblon akselilla käppäilystä. Tän lisäksi ollaan seurattu Copa das Confederacoesia brassien kanssa ja jos tää meininki tästä vielä kovenee ens vuoden mm-kisoihin niin on kovat jalkapallokekkerit tulossa niille ketkä paikan päälle pääsevät niitä seuraamaan. Meidän jalkapallo-kohokohta oli lauantai-iltapäivänä kun saatiin kutsu Brunon kämpille grillaamaan ja seuraamaan matsia siellä. Oli nimittäin puitteet kohdillaan ja tuli tuo 3.sääntökin ylitettyä ihan reippaasti. Kaikkein eniten tykkään just tollasista himakekkereistä ja kun siihen on vielä yhdistetty lihaa ja jalkapalloa niin ei voi vaan kuin nauttia.

Jalkapallo ja varsinki jalkapalloon "tuhlattu" raha ja sitä kautta poliitikkojen korruptio on täällä Brasseissa ollu viime viikkoina todella kuuma puheenaihe ja viimesinä päivinä ympäri maata on ollu valtavia mielenosoituksia asian tiimoilta. Meihin se ei kummemmin oo vaikuttanu muutaku liikenne on ollu vähän sekasin parina päivänä ja paikallisilta tv-kanavilta ei oo tullu mitään muuta ku lähetyksiä mielenosotuksista. Mä en oo henkilökohtaisesti koskaan uskonu kauheesti mielenosoitusten voimaan, mutta eilen jotkut kaupungit ovat luvanneet tiputtaa bussilippujen hintoja, mikä olikin yksi mielenosoitusten yhteinen kantava voima. Taas kerran Mannisen poika osoitettiin olleen väärässä. Tässä maassa toisaalta on niin paljon asioita rempallaan, että toivotaan että tuo bussilipun hintojen lasku on vasta alku tässä kaikessa. Seurasin läpällä vähän koko tilanteen uutisointia Suomessa ja vähän kyllä panee miettimään jatkossa, että mitä sitä uskaltaa ulkomaan uutisista uskoa ja mitä ei? Kuinka perinpohjaisesti asiat käydään läpi ja kuinka paljon on oikeita asiavirheitä? Yhden nimeltä mainitsemattoman Helsingin Sanomien uutisessa mm. tarjottiin Porto Alegrea Brasilian pääkaupunkina ja oli niissä paljon muutakin. Ehkä nämä uutiset ovat kärsineet vähän sellaisesta "rikkinäinen puhelin" efektistä kun alkuperäiset uutiset ovat portugaliksi ja sitten ne käännetään englanniksi ja sitten saksaksi ja sitten suomeksi tai mistä mä näistä tiedän kunhan tuli mieleen?

Joka tapauksessa tää reissu on paria lentoa vajaa taputeltu. Meikä saapuu perjantaina puolilta öin himaan ja siitä onkin sitten hyvä aamulla herätä heti töihin. Juhannus menee ylläri ylläri juopottelijoita vahtiessa tällä kertaa Sipoon Kaunissaaressa. Kai siinä ehtii jossain kohtaa ensiavun ja hukkuvien pelastamisen välissä makkarat itekki paistaa ja käydä saunomassa.

Haluun tähän loppuun vielä kiittää kaikkia ketkä autto meitä ja kenen ajatuksissa oltiin kun tuolla huhtikuussa oli noita ongelmia. Onneksi tällä kertaa kaikki meni hyvin ja A) olen terve B) pääsin tänne reissuun. Meillä oli mahtava reissu yhdessä ja mulla ennen Sarin mukaan tuloa itsekseni. Tällä reissulla on matkaan tarttunu paljon kaiken näköistä ja mielenkiinnolla odottelen niiden tiimoilla että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka jotain töitä? ;)

KIITOS KIITOS KIITOS

-THE END-

Nyt on vähän kirittävää

Niin paljon on nyt ehtiny tapahtua viime päivityksestä että tuskin muistan kaikkea kirjoittaa. Chicago on taputeltu, Sari on tullu mestoille, Losi ja Vegas on takana päin ja ollaan jo ehditty muutama päivä täällä Sao Paulossakin viettää. Yritän kirjotella vähän aikajärjestyksessä et missä ollaan menty ja mitä ollaan tehty.

Tiistaina 28.5 saavuttiin Joonaksen kaa Losiin tunnin erolla ja Joonas jäi venailee mua kentälle ku oli tulossa samalla kyydillä niiden hotellille meidän kaa ja kun tiedettiin et Sari on tulossa sit taas tunnin päästä. Sieltä se reipas matkalainen tuliki sitte ja pääs yllättävän nopeesti ulos. Meidän kaveri Anu kenen luona asusteltiin koko Losin reissu tuli hakee meitä kentältä ja heitettiin hippi samalla siihen naapuriin hotlalle. Oltiin jo reilusti illan puolella ku oltiin jätetty Joonas hotlalle ni pysähdyttiin vaa nopee safkaa Denny's:iin ja mentiin kämpille. Nopeet kamojen purut, suihkut ja unta kaaliin. Sarilla oli pitkä reissu takana ja 10h aikaero Suomeen.

Seuraava aamu alotettiin vähän arskattelemalla takapihan trampoliinissa ku iltapäiväks oltiin sovittu muiden GB:läisten (ja Jaanin Hyvinkäältä) kanssa et mennään Universalille vähän rentoutuu ja huvittelee ennen kisoja.

Oltiin aikasemminki käyty Sarin kaa Universalilla mut muut ei ollu ja diggailtiin siitä jo sillon ja tiedettiin et sinne on tullu uus Transformers 3D ride ni se oli loistava vaihtoehto viettää toi päivä. Ostettiin Front-of-the-line-pass:t mitkä oli skidisti kalliimmat ku normiliput mut jo ekaan laitteeseen mennessä se makso ittensä takas ku saatiin ohittaa sellane 20min jono. Käytiin kaikki perus huvittelut siellä läpi ja kaikki oli suunnilleen samalla tavalla ku pari vuotta sitten paitsi tietty Transformers mitä ei ollu ollenkaa sillo. Pakko sanoo et ei jättäny kylmäks. Oli huikee kokemus. Tultiin koko vaunullinen kädet pystyssä voiton merkiksi maaliin ku oltiin just pesty Desepticoneilla Universalin lattiat!

Loppu viikko menikin sitten kisapaikalla joko koutsaamassa ja kannustamassa tai itse kisaamassa. Koko poppoolla tais käydä samalla tavalla et päästiin kolmannelle kiekalle mut sitten pudottiin leikistä paitsi Joonas joka hävis tokalla ja Outi joka hävis ekalla kiekalla. Tuomas yritti jotain erikoiskuristussa omassa matsissa ja makso siitä täyden hinnan, Antti jäi vähän jyrän alle omassa hävityssä matsissaan (oli pirun vahva kaveri vastassa!) ja ei meikälläkään riittäny oikeen puhti siinä hävityssä matsissa. En muiden puolesta osaa sanoa mut itseäni - ensimmäistä kertaa koskaan - ei isommin tappio harmittanut. Sain tehtyä omia juttuja matseissa ja siitä oon tyytyväinen. Ehkä seuraavalla kerralla jos saisin ehjän kauden siihen alle niin kuntokin kestäisi paremmin. Sen näkee taas sitten.

Sunnuntain finaalipäivän jälkeen lähdettiin ajelemaan suoraan kohti Vegasia ja ystävämme Patchezin asuntoa. Saavuttiin perille joskus kolmen aikoihin yöllä joten nukkumishommia oli tiedossa välittömästi. Aamulla ei vaan malttanut oikein nukkua kun tiesi että takapihalla odottaa uima-allas ja 40 astetta lämpöä! Paras herätys ylivoimaisesti on kävellä puoliunessa ihan tokkurassa altaaseen. Parhautta! Siinä pikku hiljaa kun alko muu poppoo heräilemään niin oltiin vesisotaa useampi tunti ennen kuin lähdettiin Ceasar's Palacen buffaan syömään. Ruoka oli herkullista (valittu Times lehden #1 buffet in USA) mutta ehkä huono veto noin tuntia ennen treenejä. Robertin vetämät jumpat vedettiin sitten henkeä haukkoen oksennusta pidetätellen. Seuraava päivä olikin sitten Mannisen perheellä tiukkaa shoppailua (Sari löysi kyllä rakoja auringonotolle) kun ei oltu tavoista poiketen shoppailtu vielä yhtään joten kaikki tuliaiset, omia uusia vaatteita mainitsematta olivat vielä ostamatta. Oltiin suunniteltu menevämme kattomaan joku Cirque do Soleil mutta ei vaan aikataulu antanu periksi. Oltiin auringonlaskun aikaan himassa, pakkailtiin, mentiin pariksi tunniksi nukkumaan ja lähdettiin ajamaan takasin Losia kohti. Paluumatka sujui ilman erikoismainintoja (tällä kertaa Sarikin oli hereillä koko matkan) ja oltiin ajoissa palauttamassa autoa ja ehdittiin oikein mainiosti lennolle. Sao Pauloon saavuttiin Miamin kautta torstai aamuna ja kun viimein päästiin kämpille (jonka löysin airbnb:n kautta, ja joka on sen kämpän naapurissa missä asuin tällä reissulla aiemmin [käytän sen kämpän wifiä kokoajan :P]) oltiin oltu tien päällä rapiat 28h.

Sao Paulo nyt on Sao Paulo. Ei mitään uutta kerrottavaa. Safkaa, lepoa ja treeniä. Sari on ottanu arskaa meidän huoneessa. Avannu vaan ikkunat ku aurinko paistaa sopivasti siltä puolelta. Tänää kuulemma "Aurinko vaa vittuilee" ja on jääny arskat ottamatta. Onneks sitä vielä ehtii. Kaiken kaikkiaan on ollu todella hauskaa ja reissumme varsinainen loma on vasta edessä kun ylihuomenna lähdetään yhdeksäksi päiväksi Rioon!