Quer tomar um banho Bobby?

Mul oli tossa päivällä useempikin tunti vapaata ja yritin miettiä et jos kirjottelis tänne jotain. Pää löi ihan tyhjää. Jännä homma miten pitää olla parit treenit alla ja kello lähennellä puolta yötä ennen ku alkaa irtoo aivoista sen verran sanoja et niistä voi jotain lauseita muodostaa. Jos tekisin jotain luovaa työtä niin mulla ois varmaa kohtuu mielenkiintoiset työajat.

Täällä on huomannu sellasen homman ku kaikki ulkoset ärsykkeet kuten liikenteen melu, vieras kieli mitä jengi puhuu pälpättää joka paikassa, haukkuvat koirat, erilainen arkkitehtuuri, lämpötila jne on niin erilaisia kuin Suomessa niin niihin kiinnittää paljon enemmän huomiota ja muutenkin tarkkailee, kuuntelee ja fiilistelee asioita ihan eri tavalla ku himassa. Imen itteeni kaiken ku sieni. Jotenki on jääny sellanen fiilis et kaiken ton jälkeen et täällä on enemmän läsnä kuin himassa ja aivot joutuu tekee duunia ihan eri tavalla. Oon näin varma et se jeesaa myös treenaamisessa ja varsinkin siinä et miten siitä treenistä hyötyy ja kehittyy. Himassa jonku juuri opitun tekun on unohtanu jo ku kävelee salin ovesta ulos mut täällä ku sitä on haistellu, maistellu ja fiilistelly ni siitä saa enemmän irti ja se jää paremmin muistiin. Pitää nyt nauttia tästä kun parissa viikossa tähänkin ehtii tottua ja kaikki nyt erikoinen on taas normaalia.

Toinen homma minkä tajusin jo tossa melkeen heti sen jälkeen ku olin tullu tänne ni et kuinka paljon kaikkia pieniä yksityiskohtia olin unohtanu Brasiliasta mitkä tekee tästä loppupeleissä Brasilian. Kuinka jengi käyttää tööttiä skidisti agressiivisemmin liikenteessä tai miten jengi asuu siltojen alla vanerihökkeleissä. Miten kaikkia aina tervehditään salille tullessa ja sieltä lähtiessä. Pieniä palapelin paloja mut yhessä niistä tulee lopulta se kokonaisuus mitä diggailen.

Loppuviikko ja viikonloppu meni lajin parissa joko treenaillen tai Brasileiroja seuratessa. Kisat tosiaan pidettiin tossa Sao Paulon Baruerissa mihin on täältä meijän kulmilta sellanen 25min ajomatka samaan suuntaan ku missä viime reissulla Sarin kanssa asusteltiin. Purppuroissa Bruninho eli pikku Bruno otti omasta sarjasta hopeeta kuuden matsin jälkeen ja ruskeissa Bruno otti myöskin hopeeta neljän matsin jälkeen. Molemmat otteli pirun hyvin ja nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä et kundit saa Jenkkiviisumit et pääsee osallistuu toukokuun lopun mm-kisoihin Losissa.

Tänään jumppailtiin ekaa kertaa kahesti päivässä puvun kanssa. Eka kisatreenit ja sitten normitreenit. Piiputin ihan täysin ekoissa jumpissa mikä vähän harmittaa ku pääsin Dempan kaa painii ja sit olin iha poikki. No eipä siinä en varmaan ois muutenkaa mitää saanu tehtyy. Mut pieniä edistysaskeleita ollaan jo otettu koska jaksoin painia jo täydet erät ja kohtuu kovalla temmolla. Tehot vaan puuttu. Ne tulee myöhemmin. Toivottavasti. Hyviä juttuja opittiin teknisellä puolella ja kaiken lisäks vielä semmosiin juttuihin minkä kanssa on ollu ongelmia. Kaiken kaikkiaan todella hyvä päivä treenin suhteen eikä syömisessäkään oo valittamisen varaa ollu. Iltatreenin jälkeen käytiin Acailla ja voikkaleivillä ihan salin vieressä.

Perinteinen brassilounas: ranuja, riisiä, feijaota, salaattia ja tällä kertaa kanaa

Sali näkyy kämpän ikkunasta

Mulla on asumisen kanssa ollu pientä stressiä täällä kun olin varautunu siihen et pääsen jonkun luo asuu täks ajaks ku oon täällä ja thats it. Nyt oon asunu vähän niinku loisena salin omistamassa "leirikämpässä" kun odotettiin et saatais jotain säädettyy mulle muualta kun tässä kämpässä asuminen on kohtuu kallista. Nyt vaa harmittavasti näyttää siltä et mun pitää tähän jäädä ja Sao Paulon matkakassasta lähtee rapiat 2/3. No eipä siinä. Syödään riisiä ja papuja kämpillä eikä juosta kokoaikaa acailla ni tästäkin selvitään. Onneks treenit on kohdillaan ni eipä jaksa totakaan hommaa hirveesti stressailla.


Rafin ja Brunon kaa on kyl ollu hauskaa. Yhtenä iltana nauroin vedet silmissä niin et vatsalihaksii sattu. Ne on kyl semmonen parivaljakko ettei toista oo nähty. Yhtenä iltana ne katto tässä kämpillä sellasta videoo missä koira murisee ku sille ehdotetaan pesua ja alkaa vinkuu ku sanotaan et pääsee kattoo tyttökoiraa ja kävelylle (video alla: banho = suihku, mel tai melissa on se tyttökoira). Se oli aika hauska jo itessään mut sit ne alko kuvaamaan omaa versioo siitä ja sitä sit kuvailtiin aika kauan. Ei menny ihan yhellä otolla putkeen ku kuvaaja nauro yleensä jo siinä kohtaa ku nauhotus lähti pyörii. Good times! Muuten ollaan vaan hengailtu salin lisäks Villa Lobos puistossa mikä on kyl aika kingi mesta. Mitä ikinä tekis mieli pelata tai touhuu ni sieltä löytyy välineet ja mestat. Tollasia kaivattais himaanki!

Matkalla Villa Lobokseen avioparin Bruno&Rafinha kanssa

Ei kait tässä enempää jaksa jauhaa. Nyt on kunnon treeni alkanu ja tarkotus ois treenaa ainakin kahesti päivässä mm-kisoihin saakka. Katotaan miten käy miehen mäessä.